"Tuomarin sisarentytär. Me otimme hänet erehdyksessä kiinni."
Tuntia myöhemmin pyysi eräs niistä poliiseista, jotka olivat Voorheesin'kanssa olleet kahvila Pohjolassa, päästä puheille ja hän sanoi Mac Namaralle:
"Esimieheni ei tahdo uskoa minua, mutta minä näin neiti Chesterin tanssisalissa eilen illalla Glenisterin seurassa. Hän lienee ilmoittanut tälle, että vaanimme häntä, muuten hän ei olisi voinut sitä tietää."
Mac Namara ei virkkanut mitään hänen ilmoituksensa johdosta, mutta jäätyään yksikseen hän alkoi mitellä huoneensa lattiaa raskain askelin, ja hänen ilmeensä muuttui yhä julmemmaksi ja karummaksi.
"Vai niin ovat asiat! Taistelu mies miestä vastaan siis. Hyvä on, herra Glenister, tämä maksaa henkenne ja sitten — neiti Helene, te saatte maksaa viulut."
Hän mietti huolellisesti uusia suunnitelmia. Juoni juonta vastaan. Ellei hän kykenisi kilpailemaan noiden kullankaivajien kanssa ja tuhoamaan heidät perin pohjin, ansaitsisi hän hävitä pelin. Kun tyttö nyt ajoi heidän asiaansa, halusi hän käyttää tätä välikappaleena vielä kerran ja katsoa, kuinka hyvin hän vastaisi hänen odotuksiaan. Yleinen mielipide ei suvainnut liian voimakkaita otteita, ja vaikka hän ei ollutkaan eilen mennyt valtuuksiensa ulkopuolelle, ei hän silti uskaltanut mennä paljoakaan pitemmälle kuin jo oli menty. Täytyi turvautua viekkauteen. Hänen täytyi houkutella vihollisensa astumaan lain rajapyykkien yli ja hänen loukkuunsa. Helene oli kerran vienyt viestin, hän saisi tehdä sen toistamiseenkin.
Hän kiiruhti tuomari Stillmanin puheille. Hän esitti tapahtumat niin ovelassa muodossa, että tuomarin epäilevä kummastus pian vaihtui vihaan ja pelkoon, ja hän kutsutti sisarentyttären luokseen. Tämä tuli kalpeana ja sanatonna, sillä hän oli jo kuullut heidän kovaäänisen keskustelunsa. Vanhus syyti hänelle äkeitä moitteita. Mac Namara seisoi äänettömänä vieressä. Tyttö kuunteli täysin tyynenä, kunnes eno sanoi jotakin Glenisteristä, mitä hän ei voinut sietää.
"Vaiti! En halua kuulla enempää!" huudahti hän kiivaasti. "Minä varoitin häntä, koska sinä halusit tuhota hänet, vaikka hän oli pelastanut meidät. Siinä kaikki. Hän on kunnon mies, ja minä olen hänelle kiitollinen."
Teennäisen avomielisesti Mac Namara puuttui puheeseen.
"Itse mielestänne te tietenkin toimitte niinkuin tulikin, mutta teollanne tulee olemaan kauheat seuraukset. Täällä syntyy kapina, verenvuodatus ja taivas tiennee mitä. Kaikkea tätä estääkseni minä halusin hajoittaa heidän yhdistyksensä. Kuukauden pituinen vankeus olisi riittänyt, mutta nyt he ovat tarttuneet aseihin ja pitävät itseään taisteluvalmiina, ja ensi yönä syntyy ottelu."