* * * * *
Struve kääntyi tuolissaan, kun hänen yksityiskonttorinsa ovi aukeni, mutta nähdessään kynnyksellä harmaasilmäisen tytön hän nousi ketterästi ylös.
"Tulen noutamaan niitä papereita", sanoi Helene.
"Tiesin, että tulisitte." Veri pakeni hänen poskiltaan, mutta syöksyi seuraavassa sekunnissa niihin jälleen ja aina silmiin saakka. — "Sovimme siis kauppahinnasta?"
Helene nyökkäsi.
"Antakaa ne minulle ensin."
Struve naurahti epämiellyttävästi.
"Keneksi minua luulette? Minä kyllä täytän sopimusosani, jos te täytätte omanne. Mutta aika ja paikka eivät ole siihen sopivat. Ilmassa on rauhattomuuden tuntua ja minun on valmistuttava yötä varten. Tulkaa takaisin huomenna kun kaikki on ohi."
Mutta juuri seuraavan yön pelko oli saanutkin tytön antautumaan Struven valtaan.
"Minä en tule milloinkaan takaisin", sanoi Helene, "oikku pakottaa minua silmäilemään papereita jo tänään — tämän ainoan kerran."