Struve tuumi hetkisen.
"No, tapahtukoon se siis tänään. Minä livistän karkuun kahakasta, minä uhraan rippeetkin niistä velvollisuuksista, jotka minun tulisi hoitaa, siksi että vereni hehkuu teihin ja että minusta tuntuu, että voisin tehdä murhan sen takia. Sellainen olen enkä minä kursaile. Mutta minä olen aina ollut sellainen. Me ratsastamme 'Kultaiseen rekeen'. Se on soma majatalo viidentoista kilometrin päässä täältä Snake joen varrella. Syömme siellä yhdessä päivälliset."
"Entä paperit?"
"Otan ne mukaani. Lähdemme tunnin perästä."
"Tunnin perästä", toisti Helene väsyneenä ja poistui.
Struve tarttui heti puhelimen kuulotorveen.
"Keskiöön. 'Kultaiseen rekeen' — seitsemän soittoa. Haloo! Onko Schortz? Täällä Struve. Onko talossa vieraita? Hyvä. Jos tulee, niin ajakaa pois ja sanokaa, ettei ole tilaa. — Se ei kuulu teihin. Tulen sinne illansuussa, ja teidän täytyy siksi järjestää päivällinen kahdelle. Kattakaa itse ja pitäkää kaikki valmiina. Hyvästi."
* * * * *
Glenisterin kirjeen yllättämänä Helene lähti tapaamaan Cherry Malottea ja tällä kerralla hänen ei tarvinnut odottaa eikä häntä nyt otettu vastaan halveksivin elein. Cherry oli nyt kietoutunut aran arvokkuuden vaippaan. Kuunneltuaan vieraansa hajanaisesti esittämän tarinan, sanoi hän lujasti:
"Älkää menkö hänen kanssaan. Hän on huono mies."