"Mutta minun täytyy. Näiden miesten veri huutaa minulle kostoa, ellen ehkäise tämän murhenäytelmän syntyä. Jos asiakirjoissa on mitä epäilen niissä olevan, on minulla kädessä ase enoani vastaan ja voin pakottaa Mac Namaran luovuttamaan takaisin kaivokset. Sanoitte, että Struve esitti teille koko suunnitelman. Näittekö minkäänlaisia todistuksia?"
"En. Toistan vain hänen sanojaan, mutta hän puhui monta kertaa niistä papereista ja sanoi, että niissä oli määräys, jonka mukaan hänen tulisi järjestää niin, että joku nostaisi kanteen kaivosten omistajia vastaan. Hän kerskui, että enonne ja Mac Namara olivat hänen vallassaan ja että hän voisi panettaa heidät vankeuteen petollisista vehkeilyistä. Siinä kaikki mitä tiedän."
"Se on ainoa pelastusmahdollisuus", virkkoi Helene. "Midakseen lähetetään sotaväkeä, ja teidän on mentävä varoittamaan vigilantteja."
Cherry kalpeni ja huudahti:
"Hyvä Jumala! Roy sanoi, että hän aikoi johtaa ensi yönä hyökkäystä kaivoksiin."
He katselivat toisiaan kauhistuneina.
"Jos minä onnistun suunnitelmissani, teen kaikesta lopun — kaikesta vääryydestä ja kaikista rikoksista."
"Oletteko harkinnut, mihin vaaraan antaudutte?" kysyi Cherry. "Se mies on peto. Teidän täytyy surmata hänet pelastaaksenne itsenne eikä hän luovuta teille milloinkaan niitä papereita."
"Hänen täytyy", sanoi Helene uhmaavasta, "ja uskaltakoonpahan vain minua hätyyttää! 'Kultainen reki' on yleisesti tunnettu majatalo, siellä on isäntä, puhelin ja muita vieraita. Toimitatteko Glenisterille tiedon siitä, mitä teille kerroin sotaväestä?"
"Sen teen. Te olette todella toimen tyttö. Odottakaa hetki." Cherry otti tarjoilupöydän laatikosta pienen revolverinsa. — "Älkää empikö hetkeäkään tätä käyttää. Toivon teidän käsittävän, että olen pahoillani siitä, mitä teille eilen sanoin?"