Kaupunkiin palatessaan Helene oivalsi kuin välähdyksenä, minkä muutoksen kuluneet kuukaudet olivat hänessä tehneet. Oli totta mitä Glenister oli sanonut, että tämä napaseutu vaikutti merkillisesti sen asukkaihin. Mitä oli tullut siitä hienotunteisesta tytöstä, joka vaaransi kunniansa ja maineensa ja sydämessään puolittain pelkäsi, että hänen täytyisi ensi yönä surmata ihminen päämäärän saavuttaakseen. Luonnonvoimat muovailivat häntä vastustamattomasti. Alkuvoimat eivät olleet raaistuttaneet Royta läheskään niin nopeasti kuin häntä.
Sovittuun aikaan hän ja Struve ratsastivat kaupungista, Struve puheliaana ja voitonvarmana, Helene äänettömänä ja jäätävän kylmänä.
Iltapäivällä kehittyivät idän taivaalle kertyneet pilvimöhkäleet levottomuutta herättäviin mittasuhteisiin. Ne toivat mukanaan varhaisen hämärän, ja kun ne repesivät, päästivät ne valloilleen rajuilman, joka kaikissa muodoissaan kilpaili eilisen kanssa. Sen alkaessa saapui asestettuja miehiä yksitellen takatietä Mac Namaran konttoriin, jossa heidät piilotettiin mikä minnekin. Kun Mac Namara huomasi joukossa jonkun tavallista hurjakatseisemman jätkän, vei hän tämän muista loitommas ja antoi hänelle erikoismääräyksiä sekä kuvaili tarkoin erään leveäharteisen kookkaan miehen, jolla oli valkoinen hattu ja puolisaappaat. Vähitellen oli hänen satimessaan täysilukuinen miehistö, jonka Voorhees oli haalinut kokoin kaupungin laitakujilta, ja kun kaikki oli valmista, hymyili päällikkö tyytyväisenä tulokseen.
Kun hän tarkemmin tuumi asiaa, ei hän enää ollutkaan niin tyytymätön edellisen illan tapauksiin, sillä ne olivat työntäneet hänen vihollisensa juuri siihen, minne hän oli tahtonutkin, jolloin ne ehdottomasti syöksyivät omaan turmioonsa. Hän ajatteli tyytyväisenä sitä osaa, jota hän tulisi näyttelemään Yhdysvaltain sanomalehdistössä, kun hämmästyttävä uutinen lähestyvän yön seikkailuista joutuisi suuren yleisön tietoon. Puhuttaisiin tuomioistuimen jäsenestä, joka rohkeana täytti velvollisuutensa hillittömän roskaväen uhkauksia pelkäämättä. Kerrottaisiin toimitsijamiehestä, joka ajoi pakosalle yölliseen hyökkäykseen valmistuneen rosvojoukon. Sellaista tultaisiin puhumaan. Mitä sen jälkeen merkitsisikään, jos hän menisi valtuuksiensa ulkopuolelle? Vaikkapa eräitä juoruja lähtisikin liikkeelle? Kukapa sellaisia viitsisi tutkia? Sotaväkeä — ei, ehdottomasti ei. Hän ei toivonut tällä kerralla sotaväen sekaantumista asioitten kulkuun.
Illan pimetessä näkyi muuan höyrylaiva, ja se tuotti hänelle jonkun verran levotonta päänvaivaa. Hän tiesi näet, että Wheaton oli päättäväinen mies ja taitava lakimies. Keventynein mielin hän sen vuoksi näki, että puhjennut myrsky esti kaikenlaisen hyökkäyksen siltä taholta. Seuraavana aamuna hän saisi kyllä tulla. Silloin olisi moni kaivos ilman omistajaa ja Mac Namaran asema sata kertaa lujempi.
Hän otti puhelun kaivoksille ja määräsi, että sinne oli asetettava vartija, vaikka hän päättelikin, että vain mielettömät ajattelisivat hyökkäystä sen varoituksen jälkeen, jonka hän tiesi Helenen toimittaneen perille. Sitten hän pani ylleen sadetakin ja lähti tapaamaan Stillmania.
"Tuokaa sisarenne tytär tänä iltana minun asuntooni. Ilmassa on levoton tuntu ja minä olen ryhtynyt tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteihin."
"Hän ei ole vielä palannut ratsastusmatkaltaan. Pelkään, että myrsky on yllättänyt hänet", sanoi vanhus ja katseli levottomana pimeään.
* * * * *
Koko pitkän päivän vlgilantit pysyttelivät piilossa, väsyneinä toimettomuuteensa ja kummastellen, ettei heidän piilopaikkaansa yritetty etsiä, ja aavistamatta, että Mac Namara suunnitteli ovelaa hyökkäystemppua. Kun Cherryn varoittavat rivit saapuivat heidän käsiinsä, kokoonnuttiin sisähuoneeseen neuvottelemaan ohjelmasta.