"On vain yksi tapa puhdistaa ilma", sanoi puheenjohtaja.
"Ihan niin", myönsivät toiset. "Kaivoksiin on lähetetty sotilasvartiosto, lähtekäämme sen vuoksi kaupunkiin ja tehkäämme siellä puhdasta jälkeä. Hirttäkäämme koko kopla lyhtypatsaaseen."
Tämä ehdotus sai yleisen kannatuksen, mutta Glenister ei hyväksynyt sitä, vaan sanoi:
"Olen tuuminut asiaa ja päätynyt toisenlaisiin tuloksiin. Toivon, että kuuntelette minua, ennenkuin päätätte. Eilen sain Wheatonilta kirjeen, jossa sanotaan, että Kalifornian tuomioistuimet ovat meitä vastaan. Hän mainitsee syyksi eräältä taholta tulleen painostuksen, mutta olkoot syyt mitkä tahansa, meiltä on kaikissa tapauksissa evätty laillinen tuki sekä täkäläisen tuomioistuimen että San Fransiskon ylioikeuden taholta. Olettakaamme, että lynkkaamme nämä virkamiehet ensi yönä — mitä sillä voitamme? Kahden tunnin kuluttua täällä sovellutetaan sotalakia, kaivoksemme pidätetään vielä yhdeksi vuodeksi ja kuka tietää mitä lisäksi. Ehkä vieläkin ahdasmielisempi tuomioistuin ensi vuodeksi. Olettakaamme sitten, että epäonnistumme. Kuinka silloin käy? Ne meistä, jotka eivät joudu ruumishuoneeseen, joutuvat vankilaan. Te sanotte, ettemme voi ryhtyä vastustamaan sotaväkeä. Minä sanon, että voimme ja meidän täytyy. Meidän on siirrettävä edesvastuu vastustajiemme kestettäväksi ja esitettävä asiamme suoraan Valkoiseen taloon, jossa ainakin on joku rehellinen mies. Meidän täytyy tehdä sellaista, että se herättää Washingtonin viranomaisten huomiota. Meidän ei kannata vehkeillä, sillä Mac Namara on sellaisessa meitä etevämpi. Mutta kuinka voimakas hän onkin, ei hän sentään pysty lahjomaan Yhdysvaltain presidenttiä. Kun setä Sam ottaa asian omaan käteensä, voimme saada oikeutta, ja siksi sanon: menkäämme ensi yönä Midakseen ja anastakaamme kaivokset, jos vain voimme. Jotkut meistä menettävät siinä henkensä, mutta mitä se merkitsee?"
Esitystään täydentääkseen hän kehitteli suunnitelman, joka uhkarohkeudellaan melkein salpasi kuulijoilta hengityksen. Kun hän sitten mainitsi kaikki yksityisseikat, kirkastuivat katseet, ja heidät valtasi voimakas jännitys. Hänen rohkeutensa valoi heihin elämää, ja yleinen innostus teki lopun.
"Omalle osalleni pyydän saada kestää yrityksen pahimman vaaran. Se on kiistämättä minun."
Seuranneen äänettömyyden aikana sanoi Dextry Simmsille:
"Eikö hän ole aika peijakas?"
"Hyväksymme ehdotuksen", sanoivat miehet yhteen ääneen.; Ja puheenjohtaja lisäsi: "Uskokaamme Glenisterin käsiin tämän rohkean yrityksen johto. Olen valmis alistumaan hänen määräyksiinsä."
Vastaväitteittä kaikki kannattivat Glenisterin ehdotusta, ja synnynnäisen johtajan tavoin mies tarttui heti ohjaksiin.