"Heitä tuo mies ulos, Bronco!"
"Ei peli tästä kärsi", tyynnytteli Kid valvojaa. "Hän on minua taitavampi pelinpitäjä. Hän on Cherry Malotte."
Piittaamatta toisten hämmästyneistä katseista nuori tyttö ryhtyi työhön. Hänen kätensä liikkuivat pöydän yli nopeina ja varmoina ja hän jakoi kortit taitavasti kuin ainakin henkilö, jolla on siinä työssä pitkäaikaista tottumusta. Kun voitto-osuus piti pankista antaa, ei hän koskaan kääntänyt päätänsä, vaan otti erehtymättä kulloinkin tarvittavan setelikasan. Ei hän liioin koskaan kurkottanut kahta kertaa ottamaan eikä ottanut liian suurta kasaa. Tätä taitoa pidetään saavutuksena, ja Bronco hymyili ihastuneena, kun hän huomasi katsojien yhä lisääntyvän hämmästyksen ja kuuli mitä miehet toisilleen sanoivat.
Kaksikymmentä minuuttia hän oli herkeämättömässä työssä, eikä pelin valvojalla ollut kertaakaan syytä moittia häntä virheestä.
Tällöin saapui paikalle Glenister. Hän raivasi tien itselleen joukon halki näyttämölle päin. Hän näytti peräti huolestuneelta ja hajamieliseltä ja koko hänen ryhtinsä oli teennäisen pingoitettua. Äänettömänä hän sivuutti monet ystävänsä, jotka häntä tervehtivät.
"Mikä Glenisteriä tänä iltana vaivaa?" kysyi joku. "Hän käyttäytyy kovin kummallisesti."
"Etkö ole kuullut uutista? Midas on takavarikoitu. Se on koskenut häneen kipeästi."
Tyttö keskeytti äkkiä pelin ja nousi.
"Älä lopeta", sanoi Kid ja ylt'ympäriltä kuului tyytymätöntä mutinaa. Tyttö ravisti päätänsä ja alkoi kyllästyneen näköisenä sovitella käsineitään.
Pujotellen tiheään sulloutuneen joukon halki hän harhaili huoneesta toiseen. Hän pysäytti erään tarjoilijan ja kysyi tältä jotakin.