"Tyttö?"
Cherry Malotte kumartui eteenpäin niin että hän näki valon osuvan suoraan nuoren miehen huolten täyttämille kasvoille.
"Tyttö? Mikä tyttö? Kenestä sinä puhut?"
Hänen äänestään oli kadonnut sen pehmeä ja hyväilevä sävy ja suu oli tiukentunut. Milloinkaan eivät kasvot voineet olla kaunopuheisemmat, ajatteli Glenister tyttöä silmäillessään. Jokainen pilkisti tämän sielun ikkunoista, pelon, vihan, kaipuun, olosuhteitten mukaan. Hän oli entisinä aikoina saanut paljon huvia leikitellessään hänellä, pannessaan hänen intohimonsa vireeseen ja tarkatessaan niiden vaihteluja ja nähdessään, kuinka tytön kasvot kuvastivat mielialavaihteluja hellyydestä oikkuun, vihasta antaumukseen, kuinka hänen vallassaan oli panna nuo posket hehkumaan lemmen tulta, silmäluomet laskeutumaan ja huulet tarjoutumaan suudeltaviksi. Cherry oli hemmoiteltu pikku olento, hän tuumi itsekseen, ja lisäksi aika vaarallinen.
"Mikä tyttö?" toisti Cherry kysymyksensä, ja Glenister tunsi ennakolta sen ilmeen, joka sisältyi tähän kysymykseen.
"Se tyttö, jonka aion naida", vastasi hän hitaasti ja katseli tyttöä silmiin.
Hän tiesi olevansa julma — hän oli tahallaan — mutta hän tiesi, että mitä aiemmin tyttö saisi sen tietää, sitä parempi. Hän ei voinut silti tarkata sanojensa vaikutusta, sillä samassa hetkessä aitio-ovi aukeni ja Bronco Kid kurkisti sisään, mutta vetäytyi samassa anteeksi pyytäen takaisin.
"Väärä aitio", hän sanoi hiljaisella äänellään. "Hain toista seuraa." Hän ehti tänä lyhyenäkin hetkenä tarkastella nuorta paria yksityisseikkoja myöten, huomasi alaslasketut uutimet ja tytön jännittyneet piirteet sekä kuuli loppuosan Glenisterin lauseesta.
"Sinä et mene hänen kanssaan naimisiin", virkkoi Cherry tyynesti. "En tiedä, kenestä puhut, mutta minä en salli sinun naida häntä."
Hän nousi ja oikoi hameensa liepeitä.