"'Minä olen tuomioistuimen, virkamies ja olen antanut takuuta', hän virkkoi ja hänen riemuitseva hymyilynsä ärsytti minut melkein raivoon.
"'Te olette valehtelija ja varasi', ärjäisin ja katselin häntä suoraan silmiin. 'Ja te menette liian pitkälle. Piditte minua kerran narrinanne ja teidän onnistuikin pettää minut, mutta se ei tapahdu enää toistamiseen.'
"Hän näytti loukkaantuneelta ja huolestuneelta ja lähetti kutsumaan Vorheesiä, poliisia. Minä en voi ollenkaan käsittää, kuinka tämä vyyhti on kehitty. Kaikki tuntuu olevan meitä vastaan, tuomari, poliisi, yleinen syyttäjä — jok'ikinen. Ja silti he väittävät toimivansa täysin laillisesti. Ja heiliä on tukena sotaväki."
"Asiat ovat menneet aivan niinkuin Mexico-Mullins sanoi", raivosi Dextry. "Tekeillä on jokin konnantyö. Minä lähden tästä hotellista ja järjestän niin, että tapaan tuomarin. En ole milloinkaan nähnyt häntä enkä liioin sitä Mac Namaraa. Haluan aina mielelläni nähdä miehen kerran, jotta tiedän valita oikean suunnan."
"Tapaat heidät molemmat, sillä Mac Namara ratsasti kaupunkiin heti minun perässäni."
Iäkäs kullankaivaja suuntasi matkansa Kultaiseen porttiin ja kysyi perille päästyään tuomari Stillmanin huonetta. Joku poika yritti kysellä hänen nimeään, mutta Dextry tarttui häntä niskasta, asetti hänet koreasti takaisin tuolille ja asteli sitä huonetta kohden, joka hänelle oli osoitettu. Hän koputti ovelle ja astui sisään vastausta odottamatta.
Huone oli sisustettu konttorimaisesti, siellä oli konttoripöytä, kirjoituskone ja lakikirjoja. Kummaltakin sivuseinältä johtivat ovet toisiin huoneisiin. Kaksi miestä istui pöydän ääressä vakavaan keskusteluun syventyneinä. Toinen oli harmaahapsinen, sileäksi ajeltu ja esikuvallisen virkamiehen näköinen, toinen pitkä, komea ja eleiltään ylimielinen. Ensi silmäyksellä Dextry oivalsi, että hänen edessään olivat juuri ne miehet, joita hän oli tullut tapaamaan, ja että hänen asiansa koskisi oikeastaan vain toista noista miehistä, sitä pitkää, joka katseli häntä niin ylhäisen yliolkaisesti.
"Minulla ei ole nyt aikaa ottaa teidät puheilleni", sanoi tuomari.
"Tulkaa puolen tunnin kuluttua uudelleen."
Dextry silmäili häntä tarkkaan ylhäältä alas saakka ja kääntyi sitten tarkastamaan toista. Kumpikaan ei virkkanut mitään, mutta heidän silmänsä puhuivat ja molemmat tunsivat vaistomaisesti, että he olivat toistensa vihamiehiä.
"Mitä tahdotte?" kysyi Mac Namara lopulta.