"Kurkistin tänne vain tutustuakseni herroihin. Nimeni on Dextry — Joe Dextry — kotoisin mistä paikasta tahansa Missourin länsipuolelta, ja teidän nimenne on Mac Namara, ellen erehdy? Tuo on arvatakseni teidän piskuinen ranskalainen villakoiranne vai kuinka?" hän lisäsi tuomari Stillmania osoittaen.
"Mitä te oikein tarkoitatte?" sanoi Mac Namara, ja tuomari päästi äkeän huudahduksen.
"Sitä mitä sanoin. Mutta siitä en sentään tullut tänne puhumaan. Minä en ylimalkaan piittaa tuomareista, asianajajista tai tuomioistuimen hommista. Niitä ei voi ottaa vakavalta kannalta. Ne sopivat lapsille, Idän asukkaille ja herkkäuskoiselle rahvaalle. Mutta minä olen aina ollut oma tuomarini, valamiehistöni ja toimitsijamieheni, ja minä aion jatkaa lainopillisia, lakiasäätäviä ja toimeenpanevia tehtäviäni, kunnes olen kehinyt nuoran auki. Minun toverini on nuori ja tuntuu mielellään antavan toisten hoitaa hänen asioitaan, ja siksi aion sallia hänen hetken aikaa leikitellä teidän kurjilla säädöksillänne ja valvontavelvollisuuksillanne. Mutta älkää menkö liian pitkälle. Te voitte varastaa ruotsalaisilta, koska heillä ei ole oikeutta pitää hallussaan rahoja ja koska joku toinen ne veisi ellette te, mutta älkää yrittäkö pitää minua ja Glenisteriä ruotsalaisina. Silloin te suuresti erehdytte. Me olemme valkoisia miehiä, ja minä olen mies tulemaan tänne eräänä päivänä ja antamaan teille muistomerkin, niin ettette pysy koossa sen toimituksen kestäessä."
Viimeisiä sanoja lausuessaan hän teki melkein huomaamattoman liikkeen oikealla olkapäällään, ja seuraavassa tuokiossa oli kuusipiippuinen revolveri hänen kourassaan. Hän oli loihtinut sen esiin vyötäreestään sulavasti ja varmasti kuin ainakin mies, jolla on sillä alalla pitkäaikaista tottumusta. Tuomari pidätteli hengitystään ja astui pöydän taakse, mutta Mac Namara istui huolettomana pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Ainoa harrastuksen merkki hänessä oli silmiin ilmestynyt eloisampi kiille, ominaisuus, jonka Dextry pani visusti mieleensä.
"Niin", jatkoi hän piittaamatta tuomarin säikähdyksestä, "te voitte minun puolestani pitää tuomioistuinta liivintaskussa, mutta ellette jätä minua rauhaan, niin panen minä tämän koneen käymään. Siinä kaikki mitä minulla on sanottavaa."
Hän pani revolverin entiseen paikkaansa, kääntyi ja marssi huoneesta.
X
TOVERUKSET NEUVOTTELEVAT RAHA-ASIOISTA
"Meidän täytyy hankkia rahaa", sanoi Glenister pari päivää myöhemmin. "Murtaessaan kassa-arkkumme Mac Namara antoi meille armoniskun. Ei maksa vaivaa hakea oikeutta täkäläisestä tuomioistuimesta, sillä tuomari ei salli meidän jatkaa kaivostöitä, vaikka esittäisimme kuinka hyvät takuut tahansa, eikä liioin anna meidän vedota korkeampaan oikeuteen. Meidän on lähetettävä Wheaton San Fransiskoon ja annettava hänen esittää asiamme ylioikeudelle. Ehkä hän voi saada aikaan, että täkäläiset luopuvat enemmistä toimenpiteistä.
"Se tuntuu kovin monimutkaiselta, mutta ehkei sentään niin vaaralliselta kuin miltä se näyttää."