Tällöin hänen mieleensä juolahti muuan ajatus. Hän aukaisi jo suunsa ilmaistakseen sen, mutta sulki huulensa heti. Toverin silmät paloivat pidätettyä, kasvavaa tulta. Dextry virkkoi hiljaisella äänellä:
"Sydänyön aikaan noissa kouruissa on kaksikymmentätuhatta dollaria."
Glenister tuijotti häneen, ja hänen ohimoissaan jyskytti, kun hän ajatteli mitä toinen sanoillaan tarkoitti.
"Kulta on meidän", hän sanoi. "Ei olisi väärin, eihän?" Dextry niiskautti halveksivasti.
"Väärin! Oikein se olisi! Täysin selvä ja kiistämätön oikeutemme sellaisessa pulassa, jommoisessa nykyisin olemme. Sanon sinulle, että kello kaksitoista ensi yönä minä noudan Alec Mac Namaralta kaksikymmentätuhatta meidän omia rahojamme."
"Mutta, hyvä Jumala, mitä tapahtuisi, jos he saisivat meidät kiinni", kuiskasi Glenister. "He eivät päästäisi meitä koskaan hengissä leikistä: Mac Namara ei saisi milloinkaan parempaa tilaisuutta ampua meidät ja päästä meistä eroon. Jos meidät viedään tuon tuomioistuimen eteen, lähetetään meidät muitta mutkitta Sitkaan."
"Ihan varmaan. Mutta se on meidän ainoa mahdollisuutemme. Minä haluan mieluummin kuolla avoimessa taistelussa Midasin edustalla kuin istua täällä kynsiä pureskelemassa. Alan jo tulla vanhaksi enkä voi enää aloittaa uutta kiertokulkua. Minua eivät saa elävänä kiinni, sen lupaan sinulle, ja ennen kuolemaani minä hankin itselleni hyvityksen. Siitä tulee taistelu raikkaassa ulkoilmassa tähtitaivaan alla raikkaalla sammaltantereella eikä pahatuoksuisessa tuomioistuinsalissa vanhojen lakikirjojen parissa ja rääsyisillä matoilla. Kortit on jaettu, toveri, ja peli alkaa. Jos me voitamme, me voitamme. Jos häviämme, niin häviämme. Se kaikki on järjestetty jo tuhansia vuosia sitten. Rohkeutta, poikaseni! Oletko mukana?"
"Mukana?" Glenisterin sieraimet laajenivat ja hän koroitti ääntänsä hieman. "Minä seuraan sinua suureen ratkaisuun saakka, ja Jumala armahtakoon sitä, joka tänä yönä astuu tiellemme."
"Me tarvitsemme kolmannen miehen avuksemme. Kenen valitsemme?"
Ikäänkuin vastaukseksi hänen kysymykseensä aukaistiin ovi samassa kursailemattomasti, kuten on tapa näillä pohjan perillä, ja kynnykselle ilmestyi Simmsin terävä, kaljupäinen vartalo, ja Dextry syöksyi hänen kimppuunsa sudenomaisen ahneesti.