Lauretta. Rehellinen Humphrey, pysy paikallasi!
O'Connor. Oletko unhottanut uskollisen sotilaas?
Lauretta. Ah! Jumala varjelkoon!
O'Connor. Se on, herttaiseni, sinun uskollisin orjas, pääsneenä isäsi tykö tässä valepuvussa.
Lauretta. No totta Jumala, sepä on sievää — sin' olet niin nuripukeissa, luutnanttikultani, ja näytät niin kovin rumalta. Ei sinua kukaan voi tuntea, ha! ha! ha! — Muistatko että olen sun suojelukses alla; isä käski sinun pysymään vieressäni.
O'Connor. Tosin, enkeli, ja niin anna minun täyttää —
Lauretta. Voi, älä nyt, Humphrey-kulta.
O'Connor. Eihän se muuta ole kuin mitä vanha sääntö käski.
(Yrittää suutelemaan häntä.)
Tuomari Credulus tulee takaisin.