"Kauppias lie kai kuullut siitä, mitä on tapahtunut Kemiön-salmella?"
"En sanaakaan."
"Sepä ihme", huudahtivat molemmat. Ja tuo pienempi mies, joka näytti paremmin tuntevan asian, jatkoi:
"Sielläkös oli iloinen metakka! Kansa, kaikki rengit ja kalkinlouhojat, olivat pahanpäiväisiksi kiukustuneet venäläisiin, ja arvelevat kai, ettei siihen paljoa aikaa mene, kun he ajavat vihollisen maasta pois."
"So. Ja miksi niin?" kysyi Borisoff ystävällisellä äänellä.
"Niin, mene tiedä!" Pieni mies jutteli jo aivan sillä nuotilla, jota Borisoff olikin toivonut saavansa kuulla. Ja punaparta selitti edelleen:
"Eihän siinä nyt varsinaista ottelua ole syntynyt, sillä venäläiset eivät ole hyökänneet, syrjästä vain katselleet. Mutta seikka on se, että siellä on eräs mies, jota ne sanovat maisteriksi."
Kauppias vihelsi, — hän alkoi älytä.
"Maisteriksi, ja hän se oli koonnut yhteen kaikki rengit ja piiat koulusaliin. Ja siellä se kuuluu saarnanneen kuin pappi ja puhuneen tuosta kanavan aukasemisasiasta, kun näet venäläiset sen kanavan kautta tahtovat kuljettaa joukon tykkivenheitä Sandön salmeen. Mutta maisteri arveli, että jos väestö sen sallisi, jos se vain seisoisi ja katseleisi vihollista vastustamatta, niin he olisivat kaikki isänmaan pettureita ja kälmejä miehiä…"
"Ja suomalaisiksi arvottomia", täydensi Lassi.