"Se on kieltämättä totta!" Molemmat miehet olivat nyt kuin haltioissaan näiden sanojen totuudesta. Vaan kauppias yhä jatkoi:
"Minusta on asia vieläkin arveluttavampi, minusta pitäisi jokaisen rehellisen miehen velvollisuutena olla pistää talteen sellainen mies, ettei hän enempää voi kansaa vahingoittaa."
"Niin on meistäkin", toistivat miehet.
"Uskokaa minua", terästi Borisoff vielä, "tässä on joku kolmas ollut Hausserin ja maisterin takana, ja juuri sen suu olisi ensiksi tukittava."
"Sen miehen suun olisin minä valmis tukkimaan", kehuskeli punaparta, ja Lassi oli yhtä innostunut.
"Ehkäpä teitä tarvitaan ennenkuin luulettekaan", virkkoi kauppias merkitsevästi.
"Todellako!" kuiskasi punaparta. "Onko kauppiaalla tuuma vireillä…?"
"Ehkä, ja jälkiä mulla on myös. Mutta voi käydä vähän vaivaloiseksi suoriutua siitä asiasta…"
"Meihin voi kauppias luottaa", vastasi Lassi ja löi pulloa pöytään.
"Minun etuni tässä tietysti eivät ole kysymyksessä", puhui kauppias omanvoitonpyytämättömällä äänellä, "maan parasta tässä ajatellaan. Mutta sen voin sanoa, ettei teidän aivan ilmaiseksi tarvitseisi tähän uhrata aikaa ja vaivaa."