Lassi viskasi salasen katseen toveriinsa.
"Mutta maistelkaahan, miehet", kehotteli Borisoff ja miehet tottelivat taaskin. "Niin, koska tässä näin avomielisesti voimme jutella, niin miksen kertoisi, missä minun luullakseni pahan alku on. Tehän tunnette kyllä tuon Jannen, joka saarella asuu…?"
"Tunnemme kyllä, — sukkela poika."
"Vähän liiankin sukkela", täydensi kauppias, "liian tuittupää ja valmis tekemään mitä kujeita tahansa."
"Niin, ehkä hän sitä sorttia on", arvelivat nyt miehet.
Nyt vasta teki kauppias päähyökkäyksensä:
"Se on juuri hän, jonka suu olisi tukittava!"
"Yhyy!" virkkoi Lassi melkein huutaen. "Enkö ole sitä sulle aina sanonut, että sitä poikaa olisi pidettävä silmällä. Enkö ole sanonut, että muuten hän panee toimeen tyhmyyksiä, niin olen sanonut, hän on vaarallinen sekä itselleen että muille."
Punaparta ei kuolemakseen voinut muistaa näistä "sanomisista" koskaan olleen puhetta, vaan hän toisteli nyt Lassin innostuneita sanoja ja nyökäytti päätään hänen huudahtuksilleen.
"Uskotteko", virkkoi nyt kauppias vakavalla äänellä, "että te voisitte puuttua tähän asiaan?"