"Kertokaahan vaan minulle pahinkin", sanoin väkinäisesti hymyillen; sillä minä näin, kuinka tri Leeten minulle kuvaama ihana pilvilinna luhistui Forestin logiikan[1] murhaavan tykkitulen alla.
[1] lokiikka-oppi johdonmukaisesta ajattelemisesta, johdonmukaisuus. Suom. muist.
"Olemme nähneet", jatkoi Forest taas esitystään, "että työarmeija v. 1880 oli suhteellisesti paljoa suurempi kuin meidän, että työaika oli pitempi ja että kilpailu kiihoitti työmiehet käyttämään kaiken työkykynsä. Mutta teidän tulee myös ottaa huomioon, että me tuhlaamme tavattoman määrän työtä työnvalvontaan ja kirjanpitoon. Teidän pikkukauppanne tapahtui enimmäkseen käteistä maksua vastaan ja pienet liikkeenharjottajat hoitivat pienen kirjanpitonsa iltasin, kun olivat sulkeneet kauppansa. Meillä sitävastoin on valtion kirjoissa jokaisella miehellä, naisella ja lapsella oma tilinsä.[1] Meillä on virasto, jolle "jokaisen lääkärin määräaikoina täytyy jättää kertomus toiminnastaan."[2] Meillä on toinen virasto, jossa pannaan kirjoihin kaikki apu, mitä työarmeijan jäsen käyttää taloustoimissaan tai muuhun tarkoitukseen. Siellä merkitään käytetty apu sen menopuolelle, joka sitä on tarvinnut, ja sen tulopuolelle, joka sitä on antanut.[3] Meillä on virastoja kaikkia inhimillisen työn haaroja varten ja niiden pitäisi olla oikeita malliesimerkkejä, osottamaan miten hallitus paraiten voi tuhlata inhimillistä työvoimaa. Tuottavan työn koko ala on, kuten tiedätte, jaettu kymmeneen suureen osastoon. Kukin näistä käsittää joukon läheisiä ammatteja. Jokaisella näistä alaosastoista on taas oma virastonsa, jossa pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, mitä asianomaisella ammattialalla tehdään, käytettävissä olevista työvoimista, tehdystä työstä j. n. e., samoin kuin nykyisestä tuotantokyvystä ja mahdollisuuksista kohottaa sitä. Erityinen osasto, joka pitää huolta tavaroiden jakamisesta, tekee arviolaskun tarvittavista tavaroista ja kun hallitus on tämän menoarvion hyväksynyt, määrätään kullekin noista kymmenestä suuresta osastosta heidän tehtävänsä, nämä kymmenen osastoa jakavat tehtävät eri ammattikunnille ja nämä panevat sitte jäsenensä työskentelemään.
[1] S. 69.
[2] S. 96.
[3] S. 94.
"Jokainen ammattivirasto on vastuunalainen sille uskotusta työstä, ja sen toimintaa tarkastaa asianomainen piirihallinto ja hallitus.
"Jakotoimistot eivät ota vastaan tavaraa, ennenkuin ovat sen koetelleet. Ja niin tarkka on valvonta, että "vaikka tuotteen huonous tai virheellisyys huomattaisiinkin vasta kuluttajan käsissä, voidaan syyllistä etsiä aina siihen työntekijään saakka, joka on valmistanut tuotteen erikoisosia."[1]
[1] S. 148.
"Tuo suunnaton kirjanpito- ja valvontajärjestelmä, jonka avulla hallitus voi saada selvän työmiehestä, joka on tehnyt viallisen neulan tai huonon sikarin, antaa sille myös tilaisuuden pitää suosikeitaan varten avoinna lukemattoman määrän hyviä paikkoja; mutta luonnollisesti kansan tuotantovoima ja valmistuvien tavaroiden määrä vastaavassa suhteessa vähenevät. Lisäksi tulee, että kuluttajien luku on suurempi kuin ennen."