"Kuinka sen selitätte?" kysyin.
"Eikö tri Leete ole teille maininnut, että tavallisen lujarakenteiset henkilöt elävät keskimäärin 85 — 90 vuoden vanhoiksi?"[1]
[1] S. 160.
"On kylläkin."
"Hyvä. Tämähän selittää, miksi on tullut lisää kuluttajia, jotka jokainen vaativat täyden osansa työn tuloksista luottokortin muodossa", selitti Forest. "Ihmiset elävät nykyään kauemmin kuin teidän aikalaisenne. He harrastavat mukavuutta, ja samalla kun henkinen terävyys, tarmo ja yritteliäisyys yhä vähenevät, sitä kauemmin ruumis elää."
"Vihdoinkin myönnätte, että nykyisen järjestelmän kautta on jotain saavutettu!" huudahdin minä.
"Jos sitä voi yleensä sanoa miksikään saavutukseksi", arveli Forest, "että henkisen elämän ja toiminnan kustannuksella saavutetaan yhä tyhmistyvän ihmisen ijän pidennys." —
Ja hetken vaiti oltuaan lopetti Forest esityksensä kommunistisesta yhteiskuntajärjestyksestä 20:nnen vuosisadan lopulla seuraavasti:
"Luulen osottaneeni, että valtio-olemuksemme oletettuun kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen perustuvine laitoksineen on erehdys, että luontoon perustuva eriarvoisuus nykyään on monessa suhteessa paljoa rasittavampi kuin teidän aikananne, että suosikkijärjestelmä ja turmelus rehottavat tänään yhtä hyvin kuin 113 vuotta sitte, että henkilökohtaisesta vapaudesta on tuskin mitään jälellä ja sen sijalle astunut sietämätön orjuus ynnä mateleminen ja silmäinpalvelus esimiesten edessä, että työarmeijan jäsenet, äänioikeutta vailla ollen, riippuvat upseeriensa armoista, että ne "teollisuusarmeijan" jäsenet, joita pidetään hallituksen vastustajina, saavat viettää kurjaa elämää, jota hyvin voisi nimittää "kaksikymmentäneljä-vuotiseksi helvetintuskaksi maan päällä", ja että vapaan kilpailun poistamisesta on ollut seurauksena henkisten voimien ja kansan hyvinvoinnin alaspäin meneminen. Todella onkin vapaan kilpailun poistaminen, työvuosien ja päivien lyhentäminen ja lukemattomien laiskanvirkojen perustaminen vaikutusvaltaisten politikoitsijoiden laiskottelevia suosikkeja ja jalkavaimoja varten siihen määrään vähentänyt tuotantoa, samalla kun kuluttajien määrä yhä on kasvanut, että keskimääräinen vuositulomme nyt tuskin on suurempi, kuin teidän päivinänne tavallisen työmiehen. Se antaa meille vain hyvin kohtuullisen toimeentulon. Eikä mielestäni voi olla epäilystäkään siitä, että jos ihmiskunta edelleen elää tämän järjestelmän alaisena, sen muutaman vuosisadan kuluttua täytyy vaipua takaisin raakalaisuuteen."