"Tietysti", vastasi Forest, "ja lienee tehnyt puolueettomaan katselijaan ikävän vaikutuksen, että kunnolliset työntekijät, jotka ymmärsivät perusteellisesti ammattinsa, jäivät palkkatyöläisiksi, sen sijaan että olisivat yhteisellä kustannuksella perustaneet omia liikkeitä, ja koettivat työnantajiltaan pusertaa enemmän rahaa, kuin nämä tahtoivat tai voivat maksaa, samalla kun väkivallalla estivät toisia henkilöitä tekemästä työtä tehtailijoiden tarjoamasta palkasta. Se seikka, että 19:nnen vuosisadan loppupuolen työmiehillä ei ollut kylliksi rohkeutta, henkistä kykyä ja riippumattomuuden tunnetta, tehdäkseen työtä omaan laskuunsa, se on ihmiskunnan syössyt kommunismiin. Että tämän kirottavan valtiomuodon täytyi olla valitettava erehdys, riippui inhimillisestä luonnosta. Sukupolvi, joka vielä oli niin alhaisella kehitysasteella, etteivät suutarit edes olleet kylläksi yritteliäitä ja viisaita valmistaakseen yhteisesti kenkiä ja saappaita, vaan paljoa mieluummin jäivät "palkkaorjiksi", tekivät lakkoja ja rusikoitsivat toisia työntekijöitä, jotka tahtoivat tehdä työtä tarjotusta palkasta; sellainen surkea sukupolvi oli tietysti henkisesti kokonaan kykenemätön muodostamaan valtiota, joka järjestäisi kaiken inhimillisen toiminnan ja kaikkien työntuotteiden kulutuksen."
"Kaikissa tapauksissa on työntekijäin yhteistoiminta, järjellinen ratkaisu sille, mitä monet työmiehet vielä tänään sanovat sosiaaliseksi kysymykseksi", jatkoi Forest edelleen, oltuaan jonkun aikaa vaiti. "Tuollaiset osuuskunnat vakuuttavat työmiehille täyden palkan heidän työstään ja pitävät pystyssä kilpailun, tuon ihmiskuntaa kehittävän mahtavan voiman. Mutta näemmekö me eläissämme tällaista työväenkysymyksen ratkaisua, on sangen epäiltävää."
"Mitä tulee tehtaissa ja työpajoissa työskenteleviin työntekijöihin, näyttää minusta ehdotuksenne sangen hyvältä", myönsin minä. "Mutta miten olisitte järjestäneet maatyön, lääkärien ja asianajajien, rautatievirkamiesten ja työmiesten, raitiotiehenkilökunnan, kauppiasten, pankkimiesten ja monien muiden työn?"
"Menkäämme askel askeleelta eteenpäin", vastasi Forest hymyillen. "Katsokaamme ensinnä kysymystä maalaisväestön asemasta, agraarikysymystä, joka kaikkina aikoina eniten on vaikeuttanut yhteiskuntajärjestyksen muuttamista. Nykyisen kommunistien järjestyksen vallitessa rakastavat maanviljelijät vain vähän sitä maaperää, jota he viljelevät. Maa kuuluu heille yhtä vähän kuin se, mitä he siitä saavat. He luulevat, että heidän täytyy työskennellä kaupunkilaisten hyväksi, jotka heidän kustannuksellaan saavat etusijan kaikessa. — Jos minulta 19:nnen vuosisadan lopussa olisi kysytty, kuinka tahtoisin maalaiskysymystä käsitellä, olisin puoltanut sellaista lakia, ettei kukaan saisi omistaa enempää kuin 40 acrea[1] maata. Ne talonpojat, joilla silloin oli enemmän maata, olisivat saaneet pitää sen, mutta heidän kuolemansa jälkeen ei kukaan olisi saanut periä enempää kuin 40 acrea. Sellaisella "maatilkulla" voi talonpoika hyvin elää, ja vaikka maanviljelijät teidän aikananne paljon kärsivät karjan, viljan ja erilaisten hedelmien liikatuotannosta, niin heidät kuitenkin vapautti nykyhetkestä huolehtimasta toivo väestön alituisesta lisääntymisestä varsinkin siirtolaisuuden kautta;[2] sillä väestön lisääntyessä kohosi tietysti maanviljelystuotteiden arvo."
[1] acrea=n. 16 hehtaaria.
[2] Lukija ymmärtää helposti, että tässä, niinkuin seuraavassakin, on erikoisesti puhe Yhdysvaltojen oloista. Suom. muist.
"Mutta miten olisitte estäneet maanviljelystuotteiden ylituotannon, josta maalaisväestö kärsi niin paljo v. 1887?"
"Tilastollinen toiminta olisi tietoja antamalla palvellut niinhyvin talonpoikia kuin muitakin työtätekevää väestöä", sanoi Forest. "Talonpoikien olisi pitänyt muodostaa koko maan käsittävä liitto, joka olisi järjestänyt tuotannon koko maan maatilojen erilaisen tuotantokyvyn mukaisesti. Ja jos olisi käynyt selville, että maamiehet voivat maastaan saada paljoa enemmän maanviljelystuotteita kuin tarve vaati, olisivat he voineet käyttää osan maastaan uusien hyötykasvien viljelykseen, joille he ehkä olisivat saaneet menekkiä, tai olisivat he yksinkertaisesti voineet säästää työtä, antamalla osan maata olla viljelemättä."
"Teidän nyt kuvailemassanne yhteiskunnassa ei jokaisella olisi ollut oikeutta maahan?" huomautin minä.
"Kaiketikin! Jokaisella, joka tahtoi ja voi maksaa tilanomistajan vaatiman hinnan", vastasi Forest. "Ei jokainen voi omistaa maatilaa. Oliko teillä sellaista?"