"Ei."
"No hyvä! Kommunistisessa yhteiskunnassa ei kellään ole edes niin paljoa maata, että siihen voisi kepin pystyttää."
"Miten olisitte järjestäneet lääkärien ja asianajajien toiminnan?"
"Lain kautta vahvistamalla erityisen taksan. Ja itse lait olisin tehnyt yksinkertaisemmiksi poistamalla tuon kamalan sekasorron, joka syntyi niinsanotusta oikeudenkäytöstä, joka johdettiin lukemattomien edellisten tapausten ratkaisusta. Pitkään aikaan en tahtonut uskoa, kunnes sain aivan epäämättömiä todistuksia siitä, ettei niin laajaa kauppaa käyvällä kansalla, kuin amerikkalaiset olivat, 19:nnen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä rikos- eikä yhtenäistä kauppalakia. Tämä tosiasia ja sekasorto, joka syntyi siitä, että eri tuomioistuimet aikaisemmin samallaisissa jutuissa olivat langettaneet erilaisia päätöksiä (päätöksiä, joihin eri riitapuolien asianajajat aina oikeudessa voivat vedota) teki varmaankin Yhdysvallat veijarien ja sellaisten asianjajain paratiisiksi, jotka vähemmin piittaisivat oikeuden voitosta kuin mahdollisimman suuren "palkkion", tai paremmin sanoen syntirahan saamisesta".
"Sellaisesta syytettiin minun aikanani usein tuomioistuinten jäseniä ja asianajajia", lisäsin minä. "Mutta sanokaapa nyt, mitä olisitte rautatie- ja sähkölennätinvirkamiehille tehneet; jos…"
"Kyselkäähän, olkaa hyvä, hiukan hitaammin", pyysi herra Forest. "Minä olisin ostanut maan kaikki rautatie-ja sähkölennätinlinjat kohtuullisesta hinnasta ja antanut niiden maksuksi hallituksen asettamia velkakirjoja. Rautatie-ja sähkölennätinlinjoista saadut tulot olisi käytetty juokseviin menoihin ja annettujen velkakirjojen korkojen maksuksi, jäännös taas niiden lunastamiseksi."
"Minusta näyttää tämä ehdotus olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoitte niistä kamalista epäkohdista, jotka ovat seurauksena siitä, että hallitus saa liian suuren vallan käsiinsä", huomautin minä.
"Ei suinkaan", vastasi Forest. "Sellaisten olojen syntymiseen, kuin nykyiset ovat, ei riittäisi rautateiden ja sähkölennättimen hallitseminen, ollenkaan lukuunottamatta sitä, että nykyään kaikki työmiehet ovat hallituksesta riippuvaiset ja ettei heillä ole oikeutta valita virkamiehiä eikä mahdollisuutta vaihtaa työnantajia, koska valtio on ainoa työnantaja, jotavastoin teidän aikananne kaikilla valtion palvelijoilla oli äänioikeus ja heillä oli tilaisuus vaihtaa paikkansa toiseen, jos olivat tyytymättömiä. Myös muistelen, että teidän aikananne alettiin panna toimeen uudistuksia virkamiesalalla. Olen lukenut siitä ristiriitaisia arvosteluja. Monissa kirjoituksissa väitettiin, että tasavaltalaisten laitosten varmuus vaati virkamiesten vaihtamista usein, samalla kun toiset katsoivat tällaista mielipidettä naurettavaksi. Jokainen järkevä ihminen olisi pitänyt miehen, joka häntä palveli uskollisesti ja toimellisesti, niin kauan kuin mahdollista palveluksessaan. Kansan pitäisi tehdä samoin ja pitää palvelijansa viroissaan niin kauan kun he tekisivät velvollisuutensa, kuulukoot mihin valtiolliseen puolueeseen tahansa.[1] Ainoastaan siten saataisiin julkisten asiain hoito hyvälle kannalle. Muistan lukeneeni, ettei kirjeenkantajia ja muita postin palveluksessa olevia voitu erottaa, jolleivät olleet todistettavasti laiminlyöneet velvollisuuksiaan. Jos samat periaatteet olisi sovellettu kaikkiin rautatie- ja sähkölennätinvirkamiehiin siitä hetkestä, jolloin nämä laitokset olisivat joutuneet Yhdysvaltain hallituksen käsiin[2], jos kaikki entiset virkamiehet olisi pidetty paikoillaan entisillä palkoillaan, niinkauan kun tekivät velvollisuutensa, ei rautateiden ja sähkölennätinten ottaminen valtion huostaan ja niiden yhdistäminen postilaitokseen olisi tuottanut suuriakaan vaikeuksia. "Setä Sam"[3] olisi tietysti voinut maksaa yhtä hyvät, ehkä paremmatkin rautatie-ja sähkölennätinlinjat."
[1] Kun Yhdysvaltain uusi presidentti astuu toimeensa, täytyy suuren joukon virkamiehiä erota, jättääkseen virkansa uuden presidentin puoluelaisille.
[2] Vielä nykyäänkin kuuluvat Yhdysvaltain rautatiet ja sähkölennätinlinjat yksityisille yhtiöille. Suom. muist.