"Kiusaus koettaa välttää korkeata veroa olisi ollut sangen suuri", vakuutin minä. "Monet olisivat koettaneet ainakin osaksi päästä kiertoteitse veroa maksamasta joko ilmoittamalla perintönsä viranomaisille todellista pienemmäksi tai lahjoittamalla jo eläessään osan omaisuudestaan lapsilleen ja sukulaisilleen."
"Petoksen yritys olisi voitu rangaista koko omaisuuden menettämisellä", sanoi Forest; "lahjat taas olisi voitu verottaa samoin kuin perintö. Tuollaisen lain oikeudenmukaisuuteen ja siunausta tuottavaan vaikutukseen nähden olisi kyllä voitu ottaa lukuun joitakuita vaikeuksia sen käytäntöön panossa, varsinkin kun nämä vaikeudet vain alussa olisivat olleet pahempaa laatua. Niin pian kun rautatie-ja sähkölennätinlinjat olisivat olleet hallituksen huostassa ja teollisuus ja elintarpeiden kauppa siirtynyt osuuskunnille, olisivat 50 tai 100 miljoonan dollarin omaisuudet olleet vain muistoja, sillä nuo muutokset olisivat estäneet sekä köyhtymistä että suurten rikkauksien syntymistä. Välittäjien ja välikauppiaiden luku olisi melkoisesti vähentynyt, jokainen mies olisi rohjennut käydä hyötyä tuottavaan työhön ja saanut siitä palkan, joka olisi vastannut hänen työnsä hyvyyttä ja paljoutta."
"Eikö olisi muodostunut sellaisia nurkkakuntia kuin ne, joilla te väititte olevan niin suuren vaikutuksen teidän hallitukseenne?" kysyin minä. "Ja eivätkö ne olisi itselleen anastaneet tuotto- ja kulutusyhdistysten johtoa? Eivätkö tuollaiset nurkkakunnat olisi voineet maksaa hyvälle työntekijälle huonosti, huonolle suosikilleen taas hyvin?"
"Sellaista olisi voinut tapahtua; mutta seurauksena olisi ollut, että kelvolliset työmiehet olisivat jättäneet osuuskunnan, jossa heitä petettiin laiskurien ja hutilusten hyväksi. He olisivat helposti päässeet toiseen osuuskuntaan, sillä hyviä työmiehiä pidetään arvossa kaikkialla, missä kilpailu vallitsee. Sitävastoin osuuskunta, joka olisi karkoittanut parhaat työmiehensä, olisi mennyt taaksepäin ja tullut kykenemättömäksi kestämään kilpailua. Tuollaiset haitat olisivat siis helposti itsestään korjautuneet."
"Luonnollisesti puollatte keskinäisiä vakuutusyhtiöitä eri ammatteihin kuuluvien osuuskuntien kesken, yhtiöitä, jotka vakuuttaisivat kaikki osakkaansa tapaturmien, sairauden ja työkyvyttömyyden varalta ja myöntäisivät heille määrätyssä iässä eläkkeen", sanoin minä. "Ja kai nämä vakuutusyhtiöt olisivat myöntäneet myös palo- ja henkivakuutuksia?"
"Se seuraisi tietysti järjestelmästä, joka kommunismin tarjoamiin harvoihin etuihin yhdistää kaiken sen hyvän, mikä on tuloksena vapaasta kilpailusta", vastasi Forest.
"Olisitteko edistäneet maahanmuuttoa?" kysyin edelleen. "19:nnen vuosisadan lopulla olivat monet rehelliset, hyvää tarkottavat, ei suinkaan ahdasmieliset ihmiset, joita ei kukaan voinut syyttää muukalaisvihasta, sitä mieltä, että Yhdysvallat olivat jo itseensä ottaneet kaikki vieraat ainekset, jotka ne vielä voivat sulattaa, ja että jälellä olevat maat olisivat olleet varattavat Yhdysvaltain asukkaiden lapsille ja jälkeläisille. Vastenmielisyys enempää siirtolaisuutta vastaan oli varsinkin saksalaisten ja irlantilaisten dynamiitti sankarien syy."
"Voin kuvitella mielessäni", vastasi Forest, "että monet teidän aikananne siirtolaisten tavat ja omituisuudet olivat synnynnäisille amerikalaisille vastenmieliset ja että dynamiittisankarien rikokset maan lakeja vastaan, joka oli vieraanvaraisesti ottanut heidät vastaan, vaikuttivat syvää suuttumusta englantilais-amerikalaisissa. Siitä huolimatta luulen, että teidän aikalaisillanne oli täysi syy edistää siirtolaisuutta. Ankara lakien käyttäminen kaikkia sen rikkojia, niinhyvin maassa syntyneitä kuin maahan muuttaneita, vastaan olisi ollut maalle hyödyksi ja tehnyt tarpeettomiksi kaikki yritykset rajoittaa siirtolaisuutta. Todella haitallisia siirtolaisia ei kuitenkaan olisi voitu estää maahan pääsemästä, jos he vaan sinne tahtoivat päästä; sillä jos Yhdysvaltain satamat olisi suljettu heiltä, olisivat he tulleet maahan Mexikon tai Kanadan kautta."
"Samat näkökohdat tuotiin minun aikanani usein esiin", huomautin myöntäen.
"Sen verrattain vähäisen vahingon, minkä siirtolaiset aiheuttivat, korvasi monin kerroin se hyöty, minkä Yhdysvallat saivat Europasta tulevasta ihmisvirrasta", jatkoi Forest. "Se yksinkertainen tosiasia, että sadattuhannet terveet ihmiset, joiden kasvatus oli Europan maille maksanut satoja miljoonia dollareja, astuivat Amerikan mantereelle, oli Yhdysvalloille suuri voitto. Noiden miesten ja naisten pelkkä läsnäolo kohotti maan hintaa siellä, minne he asettuivat, siten rikastuttaen maan omistajia. Monet siirtolaisista olivat opinkäyneitä työmiehiä ja käsityöläisiä, toiset taiteilijoita ja tiedemiehiä. Mutta nämä miehet ja naiset eivät tunteneet maan tapoja, liike-elämää ja muita olosuhteita, eivätkä monasti englannin kieltäkään. Heidän täytyi sentähden täällä toimintaansa alkaessaan tyytyä alhaisimpiin paikkoihin. Senkautta he luonnollisesti nostivat enemmän tai vähemmin korkeampiin paikkoihin ne, jotka jo asuivat Yhdysvalloissa."