"Niin kauan kun minä elän, ette tässä talossa murhaa tätä miestä", vastasi Forest. "Teidän pitäisi hävetä, Fest! Teidän käytöksenne ei ole kunniallisen miehen arvolle sopiva."
"Vaiti, narri", huusi Fest raivoissaan. "Tuo teeskentelevä lurjus Leete on jo kyllin kauan pitänyt kansaa orjuudessa. Hänen täytyy kuolla, ja jollet sinä väisty matkaasi, saat seurata häntä helvettiin."
Vimma, jommoista en koskaan ennen ollut tuntenut, valtasi minut.
"Mitä on tämä vanha mies tehnyt, herättääkseen verenhimoasi, sinä kehno, tunnoton pelkuri", huudahdin, hyökäten Festiä kohti, pistääkseni veitseni hänen rintaansa. Mutta tusina käsiä teki minut aseettomaksi, samalla kun Fest käski:
"Pistäkää tuo riemuvanhus säkkiin ja viskatkaa hänet mereen. Vaikka en olekaan professorin silmissä kunniallinen mies, pidän kuitenkin sanani ja olen tuolle esiinkaivetulle kummitukselle luvannut, että upotan hänet kuin koiranpenikan, jos hän vielä kerran juoksee jalkoihini."
Hän kohotti verisen kirveensä ja astui tri Leeteä kohti, joka seisoi liikkumattomana paikallaan, harmaat silmänsä suunnattuina raakaan vihamieheensä.
Vielä kerran koetti Forest pelastaa vanhan herran henkeä, asettumalla tämän eteen; mutta eräs mies, jolla oli siivoton parta ja pienet, eläimellisesti kiiluvat silmät, iski pitkän veitsen uskollisen Forestin rintaan. Sanoen: "Me olemme kuitit, Leete", hän vaipui maahan.
Edith taisteli kahden miehen kanssa, jotka koettivat häntä erottaa isästään, kun Festin teurastuskirves putosi tri Leeten harmaaseen päähän.
Sanaakaan sanomatta hän kuolleena vaipui lattialle.
Edith parkaisi äänekkäästi ja meni tainnoksiin. Fest otti hänet hänen isänsä verellä tahrattuihin käsivarsiinsa.