Ja kuningatar heittelihe vuoteessaan koko yön sinne tänne ja mietiskeli, mitä hänen tulisi tehdä. Niinpian kun päivä valkeni, meni hän niitylle ja kaivoi maasta juurineen erään kasvin, joka oli myrkyllinen ja jolla oli mustat marjat. Sitten meni hän metsään ja istutti sen juuri tien viereen.
Kun hän tuli takaisin kysyi kuningas häneltä, mitä hän oli tehnyt. Hän vastasi: "Minä olen istuttanut erään kasvin hänen tielleen, sillä on punainen kukka; joka sen taittaa, hänen täytyy unhoittaa lemmittynsä."
Kun Heino seuraavana aamuna kulki metsän läpi, oli kasvi tien vieressä ja sille oli kasvanut kaunis, punainen kukka; se kimalteli auringon paisteessa ja tuoksui niin kovin, että hän oli melkein pyörtymäisillään. Mutta vaikka yöllä oli tullut kova kaste maahan, niin oli kumminkin sekä kasvi että kukka aivan kuivina. Silloin kysyi hän: "Mikä kasvi sinä olet, johon ei kastekaan tartu?"
Kukka vastasi: "Kasvi semmoinen, jota ei kukaan muu kuin kuninkaan lapsi voi löytää."
Sitten hän taasen kysyi: "Mutta jos minä sinut taittaisin?" ja kukka vastasi: "Silloin kukoistaisin vielä muhkeammin, sä uljas kuninkaanpoika."
Silloin hän ei enää voinut mieltänsä malttaa, vaan taittoi kukan ja kun hän oli sen tehnyt oli hän unhoittanut lemmittynsä ja meni vanhempainsa luokse linnaan.
Kun hänen äitinsä näki hänen tulevan, oli hänellä punainen kukka napinlävessä. Silloin arvasi tämä, että kaikki oli onnistunut ja hän huusi kuninkaan luokseen. Tämä meni poikaansa vastaanottamaan, toi hänelle kultaisen kypärän ja kultaisen haarniskan ja sanoi: "Minä olen jo vanha ja huono; mene maailmaan katsomaan miltä siellä näyttää. Jos palaat kahden vuoden kuluttua takaisin, niin olen antava sinulle kuningaskuntani." Silloin valitsi Heino itselleen kolmekymmentä aseellista matkakumppania, kulki heidän seuraamana toisesta kuningaskunnasta toiseen ja ihmetteli maailman ihanuutta. —
Mutta, kun Heino ei tullut takaisin, huomasi Sinisilmä hyvinkin, että hän oli hänet hyljännyt. Joka aamu lähetti hän valkoisen kyyhkysensä lentämään ja sen täytyi lentää siksi kunnes se oli löytänyt Heinon. Ja joka ilta tuli valkoinen kyyhkynen takaisin ja kertoi Sinisilmälle, missä Heino oli ja miten hänen kävi:
"Virka valko kyyhkyisein, Kussa kulkee kultasein?"
ja kyyhkynen vastasi: