Tarhuri Jörö-Jaakko.
Kun kevät saapuvi kukkasin, ja puut käy puistossa lehtihin, niin touhut, touhut on sullakin, sa tarhuri Jörö-Jaakko. Vuot kaikki kuohuvat vaahtivöin, taas rastas lempeä laulaa öin, sa tunnet tuoksua lehvistöin, voi, tarhuri Jörö-Jaakko!
Jänis aamukoissa kun jättää haat, maas penkoo, popsien istukkaat, läpi kasteheinikon hätään saat, sa tarhuri Jörö-Jaakko. Kun päivä painuvi läntehen ja sulkee yöksi jo uutimen, luo armaan lähdet sä rientäen, myös tarhuri Jörö-Jaakko!
Tullut läpi viljan.
Viljast' tullut, pikku rukka, läpi viljamaan; on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan.
Jenni on kuin aurankukka
viljass' ainiaan:
on kosteana helma, sukka,
viljast' tullessaan.
Jos sun, kukka, kohtas Jukka, viljaan hiipien! Soi ehkä Jukka suuta, kukka, — nähnyt ken?
Jos sun, kukka, kohtas Jukka, tullen läpi haan! Soi ehkä Jukka suuta, kukka, — käynkö kertomaan?
Jenni on kuin aurankukka viljass' ainiaan: on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan.
Jaska, sa siellä!