Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullaksesi Jaska, sa siellä!
Jos kysyt kullakses, ehkä en kiellä. Pyydäskin kullakses tässä nyt tiellä!
Lienetkö tullakses suukoinkin vielä: vaatinet kullakses, ei sua niellä!
Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullakses! Jaska, sa siellä!
On kaihoin syynä mielitietty.
Ma kaihoan — mut vaiti oon, — on kaihoin syynä mielitietty! Oi, yksin pitkät talviyöt mun valvomaan saa mielitietty. On tuskaks mielitietty! On riemuks mielitietty! Mun kiertämään vaikk' ääret maan vois saada mielitietty!
Sä lemmen puhtaan valtias, oi, ota turviis mielitietty! Sä hymys hellä häneen luo, tuo kaukaa kotiin mielitietty. On tuskaks mielitietty! On riemuks mielitietty! Mun sais — oi, mihin kaikkeen mun vois saada mielitietty!
Viime suudelma nyt sulta.
Viime suudelma nyt sulta, — hyvästi, ja iäks, kulta! Murhein sulle, kyynelöiden pyhitän mä kaipuut öiden. Sit' en kurjaks sano vielä, kelle toivo tuikkii tiellä: Mulle ei näy lohdutusta, tähdetön on yöni musta!
Houreen huumako mun sytti? Ei sua vastustaa voi, tytti! Näin sun vain, ja sydän kiehtyi, sinuun vain se iäks viehtyi! — Ei ois oltu lemmekkäitä, lemmess' ei niin lyhytpäitä, tultu yhteen, — menty eriin, sydän nyt ei sortuis veriin.