Invernessin impi.
Oi, Invernessin sulo impi ei murheen hoivaa saada voi; hän karvaat veet nyt itkee vaan ja myöhään, varhain vaikeroi: "Drumossien taisto, Drumossien päivä, se raskaat tuskat mulle toi! Se taaton rakkaan tempas pois, se kolmen veikon haudan loi.
"Jäi käärinliinaks kunnaan heinä, min punahurme purppuroi; ja vieress' sorjin poika on, jot' impi koskaan ihannoi! Voi verikättäsi, julma herra, sua hurjaa murhamiestä voi! Sa monen mielen musersit, mi rauhaa vain ja hyvää soi."
Macphersonin jäähyväiset.
"Hyvästi tyrmät, yö ja hyy, ja kurjuus hornan suun! Macpherson joutuin selviytyy tuoss' alla hirsipuun!"
Käy keikkaillen, niin seikkaillen,
niin veikkaillen hän vaan.
Hän hyppäs, — kieppuin kierroksen,
jäi hirteen roikkumaan.
"Mi kuollessain? Sua, surma, hain, verikentät sadat näin: en häikäillyt, ja tänään nyt sun kohtaan pystypäin.
"Hei, siteet nää te päästäkää, ja miekan tuokoon ken! Ja miestäkään jos maassa nään, — mut muistoks sananen:
"Ain eläissäin mä iskin päin, tän kuolon petos toi! Syän leimuaa: en jäädä saa ja kostaa en mä voi.
"Hyvästi jo, sa aurinko, sees ilma, kaikki maa! Mies kunnoton vain raukka on, ken pelkää kuolemaa!"