Me kaksi kautta kukastoin haat juostiin pilanpäin; on liesuiss' oltu, siitä kuin sun pitkäst' aikaa näin.
Me muinoin ruuhta melottiiin, vuon vettä läiskyttäin: veet tyrskyilleet on, siitä kuin sun pitkäst' aikaa näin.
Sa viljo veikko, kättä lyö ja kouraa kämmentäin; ja reilu ryyppy otetaan taas pitkäst' aikaa näin.
Kai täyden tuopin kestät, mies, voin taata itseäin: hei, muistoin malja otetaan taas pitkäst' aikaa näin!
Taas pitkäst' aikaa tavattiin, taas pitkäst' aikaa näin; hei, muistoin malja otetaan taas pitkäst' aikaa näin!
Ei ketään.
On mulla vaimo, lies, en jakoon päästä ketään; mua ei hae lautamies, enk' käräjiin vie ketään.
Lie penni joutaviin, mut siit' en kiitä ketään; jos takuuseen en kelpaa, niin en lainoin kiusaa ketään.
Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! — en liki laske ketään.
Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, en myös mä kysy ketään.