Macphersonin jäähyväiset. James Macpherson, suunnattomista ruumiinvoimistaan ja rohkeudestaan kuuluisa sissi ja klaanipäällikkö eli 1700-luvun alkupuolella. Hänet vangittiin salakavalasti ja hirtettiin joko Invernessissä tai Bauchissa, kertoo Walter Scott. Hirsipuun telineellä hän soitti rakkaalla viulullaan viime sävelmänsä, joka hänestä on saanut nimensä, ja tarjosi käsi ojossa viulunsa sille, joka ottaisi soittaakseen samat sävelet yli hänen ruumiinsa. Kun läsnäolevan klaanin miehet olivat vaiti, hän iski viulun teloittajan päähän ja teki kuolonhyppäyksensä. Macphersonin kuuden jalan mittainen kalpa on vieläkin nähtävänä Fifen kreivin asesalissa Duff-Housessa. — Burns on muodostanut ballaadinsa "Macphersonin kerskaus" nimisestä kansanlaulusta, jota hän on karsinut, jatkanut, parannellut ja pyöristellyt……………………………………88
Ei ketään. Tällä runolla Burns tervehti nuorta vaimoaan Hannaa, hänen saapuessaan Ellislandin vuokratilalle ja astuessaan yli tuvan kynnyksen. Vrt. muist. siv. 43. Runoilija lausui usein, että hänen onnellisin aikansa oli ensimmäinen talvi Ellislandissa (vv. 1788—89), jolloin hän sai elää perhe-elämää ensi kerran oman kurkihirren alla. — Runomitta ja kertaussana *ei ketään* (naebody) on kansanlaulusta lainattu……………………………96
Saa rengit vetää unta. Burns kirjoittaa: "Tämän laulun kuoro (s. o. 1:nen ja 4:jäs säkeistö) on vanha, molemmat muut säkeistöt ovat minun omani"…………………………………………….98
Ylämaan-naisen kehtolaulu. Klaani-järjestelmän aikana oli rosvous ja naisen ryöstö 1700-luvun alkupuolella vielä varsin yleistä Ylämaassa. Rosvoretket tehtiin Alamaan laajoille rannoille…………………………………………………..102
Piru ja tulliherra. Kirjoitettu v. 1792, Burnsin yksin vartioidessa eräänä myrskyisenä talviyönä salakuljetuslaivaa, joka pääsi livahtamaan, kun hänen apulaisensa eivät ajoissa saapuneet virkaansa hoitamaan. Runo on hauska todistus runoilijan itseironiasta, mutta osoittanee myöskin, kuinka väärässä asemassa hän tunsi olevansa tullivartijan toimessaan…………………….103
Nicolin Liisun kuolema. Burns oli ystävältään, Edinburghin korkeakoulun opettajalta *William Nicolilta* saanut Ellislandin vuokratilalle lahjaksi jo vanhahkon hevosen, joka aikaisemmin oli ollut presbyteriläisen papin oma. Hyvästä hoidosta huolimatta hevonen sai taudin ja kuoli runoilijan suruksi. Katkeran mielensä hän purki ivalauluun. — *Crain* (myös Clouden), *Nith-virran* syrjäjoki. Viimemainitun rannalla oli runoilijan koti……………105
Sulo Jenni. Burnsin myöhäisimpiä runoja. Omistettu Jane Lorimerille, harvinaisen kauniille ja henkevälle rouvalle, joka lyhyen avioliiton jälkeen oli eronnut miehestään, ja "oli Burnsin viimeisinä elinvuosina hänen runottarensa"……………………..110
Craigie-Burn. Dumfriesin lähellä oleva metsä, jossa runoilija mielellään käveli ja missä hän ensin tutustui Jane Lorimeriin…….112
Oma armas Maikki. Burnsin loppu-iältä. Lempensä "esineet" runoilija usein salasi tekaistujen nimien verhoon. Alkukielessä on neidon nimenä epätavallinen *Nancy*, säkeen "ev'ry rovin' fancy" vastineena. Kun nimellä sellaisenaan ei tässä ole merkitystä, on se vaihdettu nimeen Maikki, joka etsimättä antaa vastasäkeen "aatokseni kaikki"………………………………..114
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin. Runoelma on viime aikoihin saakka pysynyt nuorison lempilauluna Nith-virran laaksossa……….116