"Vangitkaa prinsessa."
* * * * *
Oliko se unta?
Ilkkuivatko häntä ilkeät henget?
Kiusasivatko kuumeen hourekuvat?
Antonius istui senaattori Soranuksen huoneessa tuijottaen tajuttomin katsein lattiaan. Hänen sydämensä jyskytti, rinta kohoili kiivaasti. Hänen edessään seisoi senaattori ja katseli huolissaan ystäväänsä.
"Tapahtuu ihmeitä ja merkkejä, Antonius", virkkoi hän. "Mitä minä tänään olen kokenut, on uuden, sarastavan ajan merkkejä."
Antonius katsoi tylsästi häneen.
"Oi, minua kurjaa, minua onnetonta — minun tähteni täytyy hänen joutua turmioon. Miksi eivät jumalat suoneet mieluummin minun kuolla, kuin jäädä tämmöiseen tuskaan elämään?"
"Mitä hyödyttää voihke?" vastasi Soranus. "Tyranni rikastuttaa ansioitaan."