"Kuka, kysyt sinä, keisarinna? Oi Jupiter, aina sama voima, sama rikoksellisuus, sama pahe. Nosta silmäsi Germanicuksen tytär, ja sinä näet syyllisen lähimmässä ympäristössäsi."
"Sinä epäilet jotakin."
"Niin. Olen vakuutettu, että Marcia on joutunut Callistuksen uhriksi."
"Callistuksen? Oo — aina hän, missä konnantöitä suoritetaan. Mutta mihin perustat syytöksesi?"
"Hän vainosi tyttöä jo aikaisemmin. Mutta niinkauvan kun Silanus häntä suojeli, ei konna uskaltanut häntä lähestyä. Nyt on tuo ilkityö voinut tapahtua. Mutta ehkä pelastus ei vielä ole myöhäistä."
Keisarinna ei vastannut, hänen kätensä painoi kelloa, ja heti astui orjatar esiin.
"Prinssi Britannicus saapukoon luokseni."
"Minä pyydän keisarinna, että minut nyt lasket menemään. Olen sinulle kertonut, mitä tiedän. Velvollisuuteni on täytetty. Jupiter olkoon suojanasi."
Keisarinna ojensi kätensä Narsissuksen leskelle.
"Hyvästi, Livia. Jumalat suojelkoot sinua. Jos on mahdollista tehdä tyhjiksi Callistuksen suunnitelmat, on se tapahtuva. Minä panen henkeni takuuseen siitä, ja Britannicus tekee samoin."