Livia suuteli kunnioittavasti Oktavian kylmää kättä. Kun hän astui huoneesta ulos, näki hän Britannicuksen juuri saapuvan keisarinnan luo.
"Jupiter siunatkoon sinua, nuorukainen", kuiskasi Livia, puristaen lastaan rintaansa vasten. "Ehkä ovat jumalat armollisia, ja uusi aika hänen toimestaan koittaa vielä Roomalle."
Sitten astui hän marmooriportaita alas. Orjat kumarsivat syvään hänen kulkiessa ohitse.
X LUKU.
VAPAA!
Keskellä Tiberiä on pieni, kukoistava saari, jossa on Aeskulapin temppeli. Vuonna 292 e.Kr., jolloin mustasurma oli vienyt Rooman lähemmäksi perikatoa kuin gallialaisten sotaretki, oli saari pyhitetty tuolle pyhälle käärmeelle, joka oli laivalla tuotu Epidamasta hätääntyneeseen kaupunkiin.
Yö oli saapunut. Rooma nukkui.
Ainoastaan erinäisiä seikkailijajoukkueita kuljeksi siellä täällä kaduilla, häiriten kaupunkilaisten rauhaa. Tällaiset yölliset retkeilijät olivat muuttuneet maanvaivaksi Roomassa. Poliisi ja yksityiset eivät uskaltaneet niitä ahdistaa, sillä nuoren keisarin mieluisimpia huveja oli kuljeskella kumppaneineen öiseen aikaan valepukuisena kaupungin vaarallisimmissa osissa, eikä ollut viisasta silloin joutua hänen kanssaan riitaan. Keisari ja hänen toverinsa olivat vahvanyrkkisiä miehiä, eivätkä säästäneet iskuja. Jos he taas joutuivat häviölle, saattoi se voittajille käydä jälestäpäin kalliiksi.
Yö oli pimeä. Kuuta peittivät paksut pilvet. Palatinin rinnettä alas asteli muulinajajan asuun pukeutunut mies, kulki yhdennentoista kaupunginosan läpi ja suuntasi sitten matkansa Tiberin rantaa ylöspäin, saapuen pian paikalle, johon oli rantaan kiinnitetty pieni venhe. Katsottuaan ensin varovasti ympärilleen, hyppäsi muulinajaja purteen, tarttui airoon ja alkoi voimakkaasti meloa venettä virran poikki. Virta tempasi venheen mukaansa ja muutaman minuutin kuluttua nousi kulkija tuolle pienelle Tiberin saarelle sen pohjoisimpaan päähän. Mies sitoi venheen kiinni rantaan ja jatkoi matkaansa saaren sisäosaan. Suunnilleen saaren pohjoisimman kolkan ja Fabriciussillan keskivälillä kohoutui komea, rehevien puistojen ympäröimä huvila. Se oli yksi tuommoisia marmorikoristeisia maataloja, jommoisia Rooman aatelismiehet ja rikkaat kauppiaat itselleen laittoivat. Portin yläpuolelle oli suurin kultaisin kirjaimin kirjoitettu: Salve. Kaikkialla kasvoi tiheitä pensaita ja ruusuja. Sisäpuutarhaan vievän portin päällä oli mustalle pohjalle sirosti kaiverrettu sanat: Cave canem.
"Varo koiraa", mutisi muulinajaja. "Sinä olet sukkela, Callistus!"