"Hyvä. Surmaa caesar!"
Tukahdutettu huudahdus tunki Agrippinan suusta. Aikansa suurin rikoksentekijä vapisi ajatellessaan toisen ehdottamaa konnantyötä.
"Mitä vaadit?" huudahti hän valittaen. "Pallas, onneton, mihin vievät tiemme?"
Ja puhjeten kyyneliin jatkoi hän:
"Täytyykö minun murhata oma lapseni? Rakas lapseni? Poikani, joka on minun ylpeyteni? Jota minä vieläkin rakastan enemmän kuin mitään muuta?"
Pallas nousi.
"Enemmän kuin mitään muuta? Enemmän kuin kunnianhimoa? Enemmän kuin elämääsi?"
Keisarinna katsoi häntä tuskissaan.
"Mitä tarkoitat?"
"Että hän sinut tappaa vielä."