"Minut? Äitinsä? Houraatko sinä, Pallas?"
"Ensin minut — sitten sinut", jatkoi kansleri järkähtämättömän levollisena. "Minun ruumiini ylitse kulkee salamurhaajan tikarin tie sinun sydämeesi."
Syntyi pitkä äänettömyys.
Kaukaa kuului vartion yksitoikkoista marssintaa.
"Mutta — ainoastaan otaksuen, otaksuen, että me — caesarin — kuinka sinä sanoit, Pallas?"
"Syrjäyttäisimme."
"Niin — syrjäyttäisimme — eihän olisi tarvis häntä tappaa, Pallas, eikö totta? Otaksuen, että me hänet syrjäyttäisimme — mitä tekisimme sitten. Asema voisi kehittyä toisenlaiseksi kuin tahdomme. Kansa ei ole tyytyväinen hallitsijan kukistumiseen, ellei häntä seuraa toinen."
"Sinä tarkoitat — me tarvitsemme hallitsijaehdokkaan?"
"Niin."
"Meillä on se jo."