"Juo — ja kiitä minua kunniasta kuolla tällä tavalla."
Pallas vitkasteli. Kalman kalpeus levisi hänen kasvoilleen, mutta lihaskaan ei niillä värähtänyt.
"Minä toivon, että tämä tapa on sinulle mieluisampi kuin pyövelin kirves. Minä odotan, Pallas, sillä minulla on vielä enemmän aikaa jälellä kuin sinulla."
Pallas huoahti syvään. Hänen katseensa suuntautui ensin Agrippinaan, sitten hänen ohitseen akkunasta ulos, yli ikuisen Rooman, joka kylpi auringon valossa.
Sitten tyhjensi hän pullon yhdellä siemauksella.
Vielä ei ollut viimeinen pisara kulkenut kurkusta, kun hän raskaasti sortui lattialle, kuin elinvoimainsa kukoistuksessa kaadettu tammi.
Hänen kasvonsa muuttuivat tumman vihreiksi, ja vastenmielinen haju levisi huoneeseen.
"Se oli samaa myrkkyä, johon Claudius kuoli", sanoi Nero rauhallisesti, "ainoastaan huomattavasti suurempi annos."
Sitten nosti hän Agrippinan hervottoman käden huulilleen.
"Jumalat suojanasi, äiti. Toivon tänään saavani aterioida kanssasi."