Markuksen kasvoilla välähti omituinen hymy. Ilosta huudahtaen heittäytyi hän caesarin jalkoihin.
"Oo, miten voisin sinua kyllin kiittää armostasi ja rakkaudestasi!" huudahti nuorukainen syleillen keisarin polvia. "Tahdon olla sinun tahtosi kuuliaisin orja, sinun henkesi uskollisin suojelija."
Nero nyökäytti päätään.
"Hyvä. Minä olen sinulle katsonut loistavan uran. Sillä minä kunnioitan rohkeuttasi ja ihailen viekkauttasi. Nimitän sinut Britannian käskynhaltijaksi. Sinä matkustat jo tänään sinne."
Markus asettui sotilaalliseen asentoon, sillä Nero oli jälleen soittanut. Orja ilmestyi huoneeseen.
"Senaatti vahvistakoon Markuksen nimityksen Britannian käskynhaltijaksi."
Orja kumarsi, otti caesarin kädestä käskykirjelmän ja meni.
"Toivon näkeväni sinut muutaman tunnin perästä matkavalmiina", sanoi Nero tästä kummallisesta kiireestä ällistyneelle Markukselle ja poistui tehden armollisen kädenliikkeen.
Kun esiriput olivat sulkeutuneet Neron ja murhatun kanslerin pojan välillä, muuttuivat kummankin kasvojen ilmeet. Nero kohensi ryhtiään ja mutisi, tyytyväisen näköisenä itseään hopeaisesta peilistä tarkastaen: "Tämä vaara on vältetty. Britanniassa ei tuo poika voi minulle olla vaarallinen."
Mutta Markus malttoi tuskin rauhallisesti kulkea vartijain ohi, ennenkuin hän kääntyi ympäri, ja heittäen vihasta hehkuvan katseen keisarin huoneisiin päin, sähisi hampaittensa välistä.