"Me teemme vielä tiliä, kruunattu roisto. Sinä olet kuuleva
Britanniasta viestejä minusta!"
Rooman verhosi yö.
Keisari oli pannut toimeen Britannian uuden käskynhaltijan kunniaksi loistavat pidot. Upean salin keskelle oli sijoitettu pitkä marmoripäällyksinen pöytä. Itämaiset viiniköynnökset kiertelivät korkeitten, jonialaisten pylväitten ympäri. Puoliympyrän muotoon rakennettua seinää koristivat mosaikkikuvat, ja nurkissa seisoi taiteellisia kuvapatsaita lukuisten värillisten lamppujen valossa.
Pöydän ympäriltä oli setripuisia, arabeskeilla ja norsunluukoristeilla varustettuja lepotuoleja hyllyvine patjoineen. Tuolien jalat olivat kullasta ja raskaat, silkkikudoksiset peitteet verhosivat puoliksi leposijat.
Pöydän toisessa päässä oli Neron muita upeampi leposija.
Vähitellen täyttyi sali vieraista. Siinä olivat Corbulo, vasta nimitetty sotajoukkojen ylipäällikkö, jonka oli määrä vihdoinkin lopettaa sota aasialaisia vastaan; Markus, Britannian käskynhaltija; Otho, keisarin uskottu juomatoveri; Petronius, roomalaisen ylhäisön hienoin, nerokkain seuramies; Burrus, kaartinprefekti; Seneca, vanhanajan suurin filosofi; Tigellinus, caesarin salasihteeri; Luccanus, Senecan sukulainen ja etevä runoilija; Pomponius Mela ja paljon muita valtiomiehiä ja taiteilijoita sekaisin.
Myös ulkomaalaisia valtijoita, vieraita Aasiasta ja Pohjolasta liikkui saleissa. Näistä veti erikoisempaa huomiota puoleensa armenialainen kruununtavottelija Tiridates. Hänelle osoitettiin mitä suurinta huomaavaisuutta caesarin pidoissa, jott'ei hän niin helposti huomaisi Rooman valtakunnan ystävien ja liittolaisten olevan vaan kultaisilla kahleilla kytkettyjä orjia.
Torventörähdykset ilmoittivat keisarin saapumisen. Heti senjälkeen astui caesar saliin, kävi paikalleen ystäviensä tervehdyshuutojen kaikuessa. Pidot alkoivat. Neron katse lensi pikaisesti pöydän ympäri ja pysähtyi hetkeksi muutaman tyhjän paikan kohdalle. Hänen otsansa vetäytyi ryppyyn.
Mutta pian kirkastuivat hänen kasvonsa jälleen. Ruokasalin edustalla olevaan pylväskäytävään ilmestyi prinssi Britannicus, astui nopeasti pöydän luo ja tervehti kunnioittavasti Caesaria.
"Suo anteeksi epätäsmällisyyteni, caesar", sanoi hän, "olen keskustellut keisarinnan kanssa ja toivon etten sillä ole herättänyt epäsuosiotasi."