"Domitius!" kajahti lyhyesti ja ankarasti keisarinnan suusta.
Kun prinssi ei tästä kääntynyt, painoi Agrippina salamannopeudella salaista soittokellon nappulaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä seisoi kaksi pretoriania, kuin maasta kasvaneina, sisäänkäytävässä. Nero aikoi heistä välittämättä mennä ohi, mutta upseerit eivät väistynnet ovelta.
"Mitä tämä merkitsee?" huusi prinssi raivoissaan. "Ettekö tunne keisarillisen huoneen jäseniä?"
Pretorianien sijasta vastasi Agrippina.
"Sinä olet vankini, Nero. Minulla on vielä sinulle sanottavaa."
Prinssi kääntyi ympäri.
Hänen äitinsä kasvot olivat kovat kuin marmoriin hakatut. Äidin ja pojan katseet risteilivät hetkisen kuni miekkailijain kalvat.
Sitten kietasi Nero vaippaansa ja äännähti koleasti:
"Olen valmis."
"Mitä aikoo prinssi Domitius?"