Oktavia nyökäytti päätään.
"Tunnetko rikoksesi?"
Vanki nyökkäsi jälleen.
"Minä vihaan sinua petollisen hyveesi vuoksi. Ymmärrätkö minua? Sinun täytyy kuolla. Valmistaudu! Onko sinulla vielä toivomuksia?"
Oktavia ravisti päätään.
Agrippina tarttui vasemmalla kädellään hänen tukkaansa ja kohotti tikaria.
"Millä oikeudella asetuit sinä silloin minun tahtoni ja oikeuden väliin? Kuka olet sinä, että uskalsit ryöstää minulta uhrikseni määrätyn miehen? Onko hyve mahtavampi voimaa? Voittaako totuus, viattomuus paheen rohkeuden? Ei, kyyhkyseni, minä näytän, että yhä edelleenkin olen Agrippina ja kaikesta huolimatta siksi jään."
Hän oli tempaissut Oktavian pään pystyyn kumaraisesta asennostaan, niin että naisten katseet yhtyivät.
Tikari putosi helähtäen lattialle…
Agrippina kannettiin tiedotonna vankikomerosta. Toistamiseen jätti keisarinna vankilan. Vartijat eivät voineet tätä ihmettä käsittää.