XV LUKU.
ASKEL ASKELEELTA.
Eräissä pidoissa oli Nero tutustunut ensikerran suosikkinsa Othon lemmittyyn, Sabina Poppeaan. Vastustamaton intohimo ihanaa naista kohtaan oli herännyt Nerossa ja Poppea koetti jokaisessa tilaisuudessa sitä kiihoittaa.
Eräänä myrskyistä yötä seuranneena synkkänä aamuna kutsutti Nero ystävänsä luokseen.
Otho ilmestyi kohta, kauniina kuin nuori jumala, hajuvesillä ja öljyillä voideltuna, kallisarvoisissa pukineissa. Tällä kertaa ei keisari ottanut häntä vastaan tuttavallisesti kuten ennen. Hän otti caesarin asennon ja viittasi Othon, joka yritti kiiruhtaa hänen luokseen, ylpeällä kädenliikkeellä takaisin.
"Sinulla on, Otho", alkoi nuori keisari, "talossasi nainen, joka on kyllin arvokas koristamaan valtaistuinta."
Otho kauhistui. Veri karkasi hänen kasvoiltaan. Sillä niin kevytmielinen kuin nuori Dandy olikin, niin vähän kuin hän koettikin viettää siveellistä elämää, rakasti hän kuitenkin Sabinaa intohimoisesti.
"Sinä tarkoitat kaiketi Sabina Poppeaa?" vastasi nuori aatelismies pitkän vaitiolon jälkeen, ponnistellen näyttääkseen mahdollisimman välinpitämättömältä.
"Juuri niin", vastasi Nero lyhyesti.
"Hän oli ennen Rufiuksen puoliso."