"Kuinka caesar, sinä ajat minut maapakoon?"
"En. Sinä olet nyt Lusitanian käskynhaltija."
"Minä en lähde Lusitaniaan", vastasi Otho kiihkoissaan. "Pidä maasi, tyranni. En vaihda ihaninta naista, joka koskaan on Rooman tannerta polkenut, maakuntiisi."
"Hyvä."
Nero nousi. Ensimäisen kerran huomasi Otho keisarin suunnattoman paksun niskan ja hänen kasvojensa aistilliset piirteet.
Nero vetäsi esiripun syrjään. Viereisessä huoneessa seisoi mies tulipunaisessa viitassa, järkähtämättömän rauhallisena. Hänen käsivartensa oli paljas, joten muodottoman vahvat lihakset näkyivät. Hänen suonikkaassa nyrkissään oli suuri miekka.
"Pyöveli!"
Otho peräytyi päästäen raivoisan huudahtuksen.
"Sinä aiot minut murhauttaa? Sinä et kammo alhaisinta, halveksittavinta salamurhaa päästäksesi naisen omistajaksi?"
Nero ravisti hymyillen päätään. Hän antoi merkin ja härkämäinen pyöveli astui huoneeseen, laskien raskaan nyrkkinsä Othon olalle, niin että tämä värisi kuin ruoho.