"Ketä sinä tarkoitat?" kysyi Poppea.
"Ketä muuta kuin tuota kruunattua hirviötä, valapattoa, salamurhaajaa, rosvoa ja varasta!"
"Oo, mitä valtiopetoksellisia sanoja sinun suusi puhuu, rakas Salvius", vastasi Poppea, ja hyväntahtoinen hymy hänen huulillaan näytti muuttuvan ivaksi. "Tuntuuko hän sinusta todellakin niin hirveältä?"
"Mitä —" karjasi Otho. "Miellyttääkö hän sinua?"
Poppea nyökäytti päätään.
"Tietysti hän minua miellyttää."
"Sitten, kautta Styxin, täyttyvät kummankin teidän toiveet. Oi kirottu luuska!"
Poppea ojentausi ylpeästi ja katsoen rakastajaansa lujasti silmiin, vastasi hän:
"Hän on yhdessä suhteessa sinusta edellä, Salvius."
"Ah — onko hän kauniimpi minua?"