Mutta tämä kiemursi itsensä irti syleilystä.
Nero havahtui unelmistaan ja katseli kiiluvin silmin Poppeaa.
"Jätä minut", sanoi tämä rauhallisesti.
Suonet caesarin otsalla paisuivat.
"Kautta Styxin — onko järkesi sekaisin, nainen? Minä olen caesar!"
"Ja minä", vastasi Poppea tyynesti, "minä olen caesarin lemmitty. Siis mahtavampi kuin hän."
Nero nauroi, mutta hänen huulensa puristuivat uudelleen yhteen, kun
Poppea jälleen sysäsi hänen kätensä luotaan.
"Mene."
"Mitä se merkitsee?"
"Minä en pidä pelkureista."