"Onneton! Se on — —?"
"Puzzeoli", sanoi Anicetus, katsoen leskikeisarinnaan niin ihmettelevästi, että tämä tuli rauhallisemmaksi.
"Mutta miksi ei ranta vielä näy?"
"Nyt on liian pimeä. Tunnin kuluttua olemme perillä."
Agrippina palasi kajuttaan takaisin.
Kun hän avasi oviverhot, näki hän huoneessa sorean, miellyttävän näköisen nuoren miehen, joka tehden vaitioloa pyytävän liikkeen, heittäytyi polvilleen hänen eteensä.
"Sulje ovi, valtijatar! Minulla on sinulle jotakin uskottavaa."
Leskikeisarinna vetäsi esiriput yhteen ja katsellen kaunista nuorukaista, jonka hän tunsi yhdeksi laivan miehistön jäseneksi, sanoi hän:
"Mikä on nimesi?"
"Agrippa, ruhtinatar."