"Odota", sanoi keisarinna ja hävisi viereiseen huoneeseen vievän oven verhojen taa. Lyhyen hetken kuluttua palasi hän tukka ruususeppelin koristettuna ja vartalo ohkaseen silkkivaippaan tuskin verhottuna. Hän astui nuorukaisen luo ja suuteli häntä otsalle.
"Minkä palkinnon vaadit minulta?" kysyi hän. "Kuten näet, poikani toivoo minun perikatoani; minä en ole enään kyllin mahtava sinulle kunniaa, enkä kyllin rikas sinulle kultaa luvatakseni."
"Minä en halua kiitoksia enkä palkinnoita", vastasi Agrippa, kumartaen kunnioittavasti, ja Agrippina ihaili hänen ryhtiään ja käytöstään, jotka olivat täydellisesti sopusoinnussa hänen jaloluontoisten kasvojensa kanssa.
"Kuka sinä olet?" kysyi keisarinna ihmetellen, laskeutuen lepovuoteelleen.
"Orja", vastasi rauhallisesti Agrippa.
"Sinä et ole aina ollut siinä asemassa?"
"En."
"Mikä olit ennen."
"Ritari."
"Ah — minä en ole koskaan sinua nähnyt."