"Olemme hukassa!" huusi Agrippina, tarrautuen kauhun valtaamana kiinni Agrippaan, joka nopeasti silmäsi hävitystä ympärillä. Jo tunkeutui vesi alhaalta huoneeseen. Silloin osui orjan katse akkunaluukkuun. Ottaen puoleksi tiedottoman naisen syliinsä, riisui hän tältä nopeaan hänen hankalan purppuraviittansa ja keisarilliset arvonmerkit ja syöksi hänet vastustamattomalla voimalla luukusta ammottavaan syvyyteen. Itse hyppäsi hän jälkeen.
Agrippinan hätähuudon tukahdutti hänen päänsä yli syöksyvä tumma aalto. Pian pääsi hän kuitenkin pinnalle ja ollen mainio uimari, halkoivat hänen valkeat käsivartensa voimakkaasti aaltoja. Hän silmäsi taakseen. Kieppuvaan pyörteeseen upposi komea laiva ja miehistö souti valmiina pidetyillä venheellä takaisin Baulia kohti. Hänen vierestään sukeltautui orjan pää näkyviin. Puhumatta sanaakaan, ui mies edellä, katsahtaen aika-ajoin taaksensa, tokko keisarinna häntä seuraisi. Tämä jännitti voimiaan, kokien pysytellä pelastajansa perässä.
"Minne me uimme?" ähkyi keisarinna, tuntiessaan voimainsa yhä lannistuvan.
"Lukrinin järven rannalle", vastasi orja.
"Minä en jaksa enään", sanoi hetken kuluttua Agrippina.
Agrippa odotti, että hän pääsi rinnalle, ja tukien uupunutta naista vasemmalla käsivarrellaan ja koettaen häntä rohkaista, ponnisteli hän eteenpäin vyöryvien aaltojen lävitse.
Niin uivat he eteenpäin joka silmänräpäys kuoleman kanssa taistellen, Neron äiti, Rooman valtijatar, maailman kadehdituin nainen ja kurja orja, kaksinverroin halveksittu asemansa ja uskontonsa vuoksi. Agrippina menetti tajuntansa, kun hädän suurimmillaan ollessa ilmestyi kalastajavene. He olivat saapuneet lähelle rantaa ja Agrippa voi jo nähdä kiihoittuneen kansanjoukon, joka palavien soihtujen valossa meluten tarkasteli rannikkoa. Onnettomuus nähtävästi oli siellä jo tunnettu ja odotettiin vaan keisarinnan ruumiin ajautumista rantahiekalle.
Agrippa huusi kalastajille ja tuokion kuluttua purjehti pieni alus, johon Agrippa ja pyörryksistään jälleen toipunut ruhtinatar olivat pelastuneet, huomiota herättämättä satamaan.
Kapeaa sivutietä kulkien saapuivat haaksirikkoiset pian keisarilliseen huvilaan, ja tuskin olivat hovimestari ja orjat tunteneet valtiattarensa, kun he heittäytyivät polvilleen hänen ympärilleen, suudellen hänen vettä valuvia vaatteitaan.
Agrippina käski nuorukaista seuraamaan itseään. He kulkivat ylellisesti sisustettujen huoneustojen läpi, kunnes saapuivat keisarinnan makuuhuoneeseen.