"Sinä et kosta hänen puolestaan?"
"Sen olen juuri tehnyt."
"Kuinka?"
"Enkö ole sinua pelastanut?"
Löytämättä sanoja vastatakseen, tuijotti Agrippina mieheen, jonka omituinen johdonmukaisuus sai hänet sanattomaksi kummastuksesta. Mutta ennenkuin hän ehti mitään virkkaa, sanoi Agrippa:
"Eikö pelastuksestasi olisi ilmoitettava Caesarille, ruhtinatar?"
"Luulen olevan parasta —"
Agrippina keskeytti kuulostaen.
Kansajoukon meluaminen oli lakannut. Ulkona oli jälleen hiljaista ja yksinäistä. Ainoastaan rantakiviä vasten vyöryväin aaltojen pauhina rikkoi hiljaisuutta.
* * * * *