Nero oli juuri saanut tiedon äitinsä pelastumisesta ja oli jo ryhtynyt toimenpiteisiin konnantyönsä päätökseen viemiseksi.
"Etkö kuule mitään?" kysyi Agrippina tuskallisesti.
Aseitten kalinaa tuntui kuuluvan kaukaa.
Hetken kuluttua jyskytettiin miekan kahvalla huvilan ulko-ovelle.
"Aukaiskaa — keisarin nimessä."
Ovi vingahti. Agrippina hyppäsi akkunaan. Soihtujen valossa näki hän Anicetuksen sotilasjoukon etunenässä astuvan huvilaan. Hovimestari avasi kumartaen rakennukseen johtavat ovet.
Silmät selkoseljällään kuten kangistustaudissa, huulet valkoisina, vavisten heittäytyi Agrippina orjan eteen maahan ja halaillen hänen polviaan huusi: "Pelasta minut — pelasta minut, orja — ja sinä saat vallita minua — pelasta minut Jupiterin nimessä, Venuksen nimessä, oman Jumalasi nimessä —"
Orja hymyili. Mikä omituinen, surumielinen hymy!
Hänen kädessään säteili miekka. Hän syöksyi muutamien huoneitten läpi, kunnes törmäsi sotilaitten seuraamaa Anicetusta vastaan.
"Missä on leskikeisarinna?" huusi Anicetus.