Suuri päivä valkeni. Gymnasiumissa lainehti ihmisjoukko kuin myrskyn myllertämä meri. Itse gymnasio tarjosi mitä loistavimman ja taiteellisimman näyn.
Prokonsuli antoi merkin ja kisat alkoivat. Ensimäisenä parina astui areenalle korinttilainen ja roomalainen. Korinttilainen oli rakenteeltaan herkulesmainen, suorastaan vastakohta maanmiehillensä. Paksu häränniska kannatti pyöreätä, kookasta päätä ja auringon valossa voi hyvin tarkastella ruumiin voimakkaasti kehittyneitä lihaksia. Roomalainen, hänen vastustajansa, ei näyttänyt hänkään heikolta. Kuitenkin olivat hänen ruumiinsa muodot pehmeämmät, kasvot enemmän naiselliset kuin miesmäiset, tukka vastoin tapaa, verrattain pitkä. Halveksivin silmäyksin katseli korinttilainen painija vastustajaansa. Roomalaisen katse sitävastoin lensi ihmismeren yli, pysähtyen prokonsulia varten tehdylle korokkeelle, jolla istui muiden muassa ihmeen ihana, tuntematon nainen.
Nainen hymyili.
Roomalaisen katse upposi hänen silmiinsä. Hän viskasi nopealla jalanliikkeellä purppuravaipan syrjään maasta, johon sen oli orja unohtanut, sillä jo kohottivat palkintotuomarit sauvojansa antaakseen alkamismerkin.
Lihakset jännitettyinä, niska köyryssä hiipii kreikkalainen roomalaista kohti. Tämä seisoo liikkumatonna katse vastustajaan naulittuna. Kyynärpäät kylkiin painettuna karkaa korinttilainen äkkiä kiinni. Mutta roomalainen tekee notkean pantterihypyn ja väistää otteen. Nopeammin kuin ajatus on hän pyörähtänyt ympäri ja tarttunut tyhjää tapaavaa korinttilaista takaa kiinni. Seuraavassa silmänräpäyksessä ei voi painijoista eroittaa muuta kuin vierivän, tomupilveen kääriytyneen muodottoman möhkäleen. Äkkiä irtautuvat he, ponnahtavat pystyyn ja käyvät uudestaan toistensa kimppuun. Otsat iskevät vastakkain kuin rautaiset muurit. Roomalaisen käsivarret kietoutuvat käärmeen tavoin vastustajan ympäri ja ennen kuin painija ehtii aavistaa vastustajansa aikomusta, puristaa hän sellaisella voimalla korinttilaisen ruumista, että tämä ehdottomasti nousee ilmaan samalla kun veri purskahtaa hänen sieramistaan ja suustaan. Nyt paiskaa roomalainen vihamiehensä tantereeseen ja asettaen oikean jalkansa nytkähtelevän ruumiin päälle, tervehtii hän hämmästyksen valtaamana yleisöä.
Raivoisat suosionosoitukset tärisyttävät ilmaa. Roomalainen oli voittanut.
Hänen katseensa lensi prokonsulin korokkeella istuvaan kauniiseen naiseen.
Tämä hymyili.
Seitsemän paria otteli kunniapalkinnosta ja voittajan kanssa paini vielä korinttilaisen lannistanut roomalainen.
Nytkin suoriutui hän voittajana ja hämmästyneet juhlavieraat katselivat uteliaina naista, jota voimakas roomalainen aina tervehti.