"Sinua syytetään aviorikoksesta."
Tuskan huuto tunkeutui keisarinnan rinnasta.
"Aviorikoksesta? Minua? Eikö sitten ole keisarillisen puolisoni verenjano vielä tyydytetty? Eikö ole kylliksi, että minä antaisin pääni, elämäni vapaaehtoisesti? Eikö Germanicuksen tyttären kunnia ole koskematon? Eikö tuo nainen kunnioita kärsimyksienkään pyhyyttä?"
Hän vaipui uupuneena lepotuoliin. Akten valtasi syvä sääli ja halu pelastaa onneton keisarinna, auttaa häntä; mutta mitään keinoa ei hän siihen keksinyt.
"Kuka keksi suunnitelman?" kysyi Oktavia hetkisen perästä.
"Sinä kysyt? — Poppea."
"Nero hyväksyi sen?"
"Hetken epäröityään. Hän horjui vihan välillä sinua ja epäilyksen
Poppeaa kohtaan."
"Ja — mitä sanoi se nainen?"
"Että sinä olisit langennut Tigellinuksen kanssa."