"Tigellinus? Kuka — hän on?"
"Palovartion päämies."
Oktavia nauroi epätoivoisesti.
"Olen hänestä kuullut. Mies, jonka maine on sangen epäilyttävä, mutta tavat vieläkin epäilyttävämmät. Oi, mikä häpeä minulle on valmistettu! Eikö Roomassa ole enään hituistakaan kunniantuntoa ja jumalien pelkoa? Häväistys ja valheko yksin valtikkaa pitävät? Oi Jupiter, mitä on minun tehtävä tämän solvauksen torjumiseksi!"
"Samana päivänä, kun minä jätin Kreikan, pisti kokkansa merelle toinenkin alus. Sillä purjehti Italiaan eräs pretorianiupseeri. Tunnen hänet hyvin. Ilman syytä ei hän jättänyt sellaisella kiireellä Akaiaa, missä hänen paikkansa oli caesarin seurueessa. Sinä yönä, jolloin Poppea caesarin kietoi valheillaan, piti hän vahtia keisarillisten makuuhuoneen ovella."
"Voitko sanoa hänen nimensä?"
"Antonius."
Oktavian kasvot saivat valoisamman ilmeen.
"Sinä et tiedä minne hän on Roomasta lähtenyt? Täällä ei kai hän enään ole?"
"Tänne saavuttuani kuulin, että hän neljä päivää sitten oli lähtenyt
Syriaan."