"Alan ymmärtää."
"Poikani Markus on saanut tehtäväkseen tämän toistaiseksi vaikean työn.
Hänen onnistuu kyllä vietellä Narsissuksen puoliso."
"Oivallista", huudahti Agrippina käsiään taputtaen.
"Sitten on helppo asia toimittaa tuolle palatsinukelle myrkytettyjä sieniä taikka muuta tepsivää, ja välttää epäluulot. On paras aika ratkaisevaan askeleeseen. Kukaan ei epäile meitä; osoittaahan hän silminnähtävästi suosiotaan Nerolle. Toimemme on onnistunut, kiitos siitä hänen heikkoutensa ja epäluuloisuutensa."
"Olen mahdollisuuden mukaan käyttänyt hyväksemme näiden ominaisuuksien tuottamia etuja", keskeytti Agrippina.
"Tietysti. Mutta tämän Claudiuksen heikkouden huomasi Narsissus yhtä hyvin kuin mekin. Sitten on hänellä erikoisia etuja puolellaan. Kansa seisoo edelleen hänen takanaan. Kaarti on tyytyväinen, ja hänellä on oikeus puolellaan. Hän aikoo tunkea poikasi takaisin ja säilyttää kruunun Britannicukselle.
"Mitä me olemme vuosikausien vaivaloisella, vaarallisella työllä saaneet aikaan, voi hän muutamassa päivässä tuhota, jos hänen onnistuu jollakin taitavalla käänteellä herättää Claudiuksessa luonnon ääni, joka näyttää nyt vaan uinuvan.
"Taktiikka, jota hän noudattaa, on oikea. Tähän saakka on minun onnistunut estää hänet pääsemästä prinssi Neron omituisten mielijohteitten perille. Sattuma voi hänelle ilmaista, että sinun poikasi puuhailee aivan toisia, mitä me Caesarille kerromme. Minä puolestani en voi hyväksyä prinssin elämäntapoja, kaikista vähimmin hänen juominkejaan!"
"Salli toki hänelle huvinsa", keskeytti nauraen keisarinna.
"Tietysti. Minulla ei ole minkäänlaista oikeutta sekaantua niihin.
Minä voin ainoastaan antaa neuvoja. Mutta mitä tekee Britannicus?
Hän käyttää aikansa filosofisiin tutkimuksiin ja sotilaallisiin
harjoituksiin."